Mii lij ǩiõllpieʹss?

Tällä sivulla on perustietoa kielipesästä ja kielikylvystä.

Kielipesä on alkuperäiskansan tai kielivähemmistön kielellä toimivaa varhaista, täydellistä kielikylpyä pikkulapsille. Se on kielikylvyn erityinen muoto: tavoitteena on kaksi- ja monikielisyyden lisäksi myös kokonaisen kielen elvyttäminen ja sitä kannattelevan kulttuurin vahvistuminen. Kielipesä on varhaiskasvatuspaikka, jossa lapsille puhutaan alusta saakka, kaikissa tilanteissa kieltä, jota he eivät yleensä ymmärrä alussa lainkaan. Kun puhutaan saamenkielisestä kielipesästä Suomessa, tarkoitetaan lähtökohtaisesti saamelaisten perheiden lapsille suunnattua varhaiskasvatusta, jossa lapsille puhutaan alusta saakka tiettyä saamen kieltä ja jossa toiminta pohjautuu saamelaiskulttuuriin.

Kielikylpy on pedagogiikkaa, jota toteutetaan maailmanlaajuisesti pääasiassa varhaiskasvatuksessa ja kouluopetuksessa. Kielikylpy tähtää kielenomaksumiseen luonnollisen kommunikaation ja toiminnan kautta: kieltä ei niinkään opeteta lapsille vaan sitä käytetään toiminnan välineenä. Tavallisesti kielikylpy alkaa alle kouluiässä, esiopetuksessa tai alkuopetuksessa, jolloin puhutaan varhaisesta kielikylvystä. Jos se alkaa myöhemmässä vaiheessa kouluopetusta, kyseessä on viivästetty tai myöhäinen kielikylpy. Myös aikuisten kielenopetus voi tapahtua kielikylpymenetelmällä tai sitä hyödyntäen. Jos toiminta tapahtuu kokonaan kielikylpykielellä, puhutaan täydellisestä kielikylvystä, ja jos toiminnassa käytetään muitakin kieliä, niin kielikylpy on osittaista. Kielikylpyohjelmia toimii tällä hetkellä ympäri maailmaa hyvin erilaisissa kielitilanteissa. Pitkä kokemus on kertynyt mm. Kanadan ranskankielisestä  ja Suomen ruotsinkielisestä kielikylvystä.

Saamen kielten elvytyksessä kielikylpymenetelmää on sovellettu jo useamman vuosikymmenen ajan. Kaikkialla toimintaa ei ole nimitetty kielikylvyksi tai kielipesäksi, vaan esimerkiksi nimikkeellä “saamelainen lastentarha” on saatettu järjestää toimintaa, jossa lapsille puhutaan yksinomaan saamen kieltä, vaikkeivät he ehkä osaisi sitä lainkaan. Ensimmäinen dokumentoitu tapaus on ollut vuonna 1989 toimintansa aloittanut ja edelleen toimiva luulajansaamenkielinen lastentarha “Vuonak sámemáná” Dragin / Ájluoktan kylässä, Tysfjordin / Divtasvuodnan kunnassa. 1990-luvulla kielipesän käsite tuli tutuksi useammassa Suomen puolen saamelaisyhteisössä, kun kielipesätoiminta alkoi, aluksi erilaisten projektien tai apurahojen turvin (ks. sivu “Saamelaisten kulttuuri- ja kielipesätoiminta Suomessa”). Osittainen kielikylpy eteläsaamen kielellä alkoi vuonna 2000 Norjassa Engerdalenin kunnassa Svahken Sijten yhteisössä. Monissa muissakin paikallisissa saamen kielten elvytyshankkeissa kielikylpyä on hyödynnetty.

Saamenkielisen kielipesän tavoitteena on siirtää lapsille saamen kieli, jota heille ei pystytä siirtämään kotona lainkaan tai riittävässä määrin. Lapsi voi aloittaa kielipesän siinä iässä kuin varhaiskasvatuksen yleensäkin, eli aikaisintaan noin yhdeksän kuukauden iässä, mutta aloittamisikä riippuu perheen tilanteesta ja joissain tapauksissa myös ryhmän omista käytännöistä.  Perusperiaate on se, että työntekijät eivät käytä lasten kanssa lainkaan enemmistökieltä, joka on yleensä lasten kotikieli. Lapset saavat vapaasti valita, millä kielellä puhuvat, mutta ajan mittaan heitä rohkaistaan saamen kielen käyttöön.

Täydellisen kielikylvyn ympäristössä säännöllisesti päivänsä viettävä lapsi alkaa tavallisesti ymmärtää kieltä hyvin nopeasti. Muutaman kuukauden päästä hänellä on passiivinen peruskielitaito eli kyky käsittää hänelle suunnatusta saamenkielisestä puheesta olennainen sisältö. Aktiivisen kielitaidon kehittyminen on hitaampaa ja yksilöllisempää, mutta tavallisesti lapset alkavat toistella ja käyttää useimmin kuulemiaan ja itselleen mieluisimpia sanoja jo muutaman viikon tai kuukauden päästä. Toiset tuottavat spontaania puhetta kokonaisilla lauseilla jo alle vuodessa, toisilla siihen voi mennä useampi vuosi. Muutama vuosi kielipesässä riittää yleensä toiminnallisen kaksikielisyyden saavuttamiseen. Kielipesälapsi voi paikkakunnan opetusjärjestelyistä, kielitaidostaan ja huoltajien valinnasta riippuen siirtyä saamenkieliseen, suomenkieliseen tai kaksikieliseen esi- ja perusopetukseen.