Biologista monimuotoisuutta koskeva YK:n yleissopimus (The United Nations Convention on Biological Diversity CBD) avattiin allekirjoitettavaksi YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa (UNCED) Rio de Janeirossa vuonna 1992. Suomi on ratifioinut biodiversiteettisopimuksen vuonna 1994. Biodiversiteettisopimuksen tavoitteena on maapallon ekosysteemien, eläin- ja kasvilajien sekä niiden perintötekijöiden monimuotoisuuden suojelu, luonnonvarojen kestävä käyttö sekä luonnon geenivarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukainen jako.

Biodiversiteettisopimuksen artikla 8(j) velvoittaa sopimusosapuolia suojelemaan alkuperäiskansojen biodiversiteettiin liittyvää perinteistä tietoa. Artikla määrää, että sopimusosapuolten tulee kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kunnioittaa, suojella ja ylläpitää biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta merkittävää alkuperäiskansojen ja perinteisen elämänmuodon omaavien paikallisyhteisöjen tietoa, innovaatioita ja käytäntöjä, sekä edistää ja laajentaa niiden soveltamista tämän tiedon innovaatioiden ja käytäntöjen omistajien luvalla ja myötävaikutuksella sekä rohkaista tämän tiedon, innovaatioiden ja käytäntöjen käytöstä saatujen hyötyjen tasapuolista jakamista. Artikla suojaa Suomessa saamelaisten luonnonkäyttöön liittyvää perinteistä tietoa.

Artikla koskee Suomessa saamelaisia. Sopimuksen artikla 10 (c) velvoittaa sopimusosapuolia suojelemaan ja kannustamaan biologisten resurssien tavanomaista käyttöä perinteisten kulttuuristen tapojen mukaisesti, jotka soveltuvat suojelun ja kestävän käytön vaatimuksiin.

Artikla 8(j):n toimeenpanon tausta Suomessa

Suomessa Ympäristöministeriö asetti 18.6.2009  ensimmäisen biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen alkuperäiskansojen perinnetietoa käsittelevän artikla 8j:n kansallisen asiantuntijatyöryhmän saamelaiskäräjien puheenjohtajan esityksestä. Työryhmän tuli valmistella toimia, jotka pohjautuvat biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen alkuperäiskansojen perinteisen tiedon säilyttämiseen liittyvään artikla 8j-työohjelmaan.Työryhmä toimi Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kansallisen strategian ja toimintaohjelman 2006-2016 toteutusta ja seurantaa edistävän työryhmän alaisuudessa.

Työryhmä luovutti loppuraporttinsa ympäristöministeriölle 7.6.2011 järjestetyssä seminaarissa. Työryhmä teetti työnsä aikana selvityksen Akwé: Kon –ohjeiden suhteesta kansalliseen lainsäädäntöön ja selvityksen saamelaisesta tapaoikeudesta. Työryhmä teki loppuraportissaan 28 toimenpide-ehdotusta ja 11 suositusta. Toimenpiteissä esitetään luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon huomioimista lainsäädännön ja hallinnon kehittämishankkeissa sekä koulutuksessa. Työryhmä esittää, että resursseja ohjataan saamelaisten luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon tallentamiseen, tutkimiseen ja elvyttämiseen.