Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa. Saamelaisten alkuperäiskansa-asema on vahvistettu Suomen perustuslaissa. Alkuperäiskansan kriteeristö pohjautuu kansainvälisen työjärjestön, ILO:n, sopimukseen numero 169. Sopimuksen mukaan itsenäisissä maissa asuvia kansoja pidetään alkuasuperäiskansoina, kun he polveutuvat väestöstä, joka maan valloituksen tai asuttamisen tai nykyisten valtionrajojen muodostumisen aikaan asui maassa tai sillä maantieteellisellä alueella, johon maa kuuluu. Alkuperäiskansa ei myöskään ole määräävässä asemassa omalla asuinalueellaan. Alkuperäiskansan tulee itse pitää itseään sellaisena. Alkuperäiskansan on täytynyt säilyttää oikeudellisesta asemastaan huolimatta kokonaan tai osittain omat sosiaaliset, taloudelliset, kulttuurilliset ja poliittiset instituutionsa.

Saamelaisten asema kirjattiin Suomen perustuslakiin vuonna 1995. Saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan sekä siihen kuuluvia perinteisiä elinkeinojaan. Saamen kielen käytöstä viranomaisissa on säädetty oma laki. Saamelaisilla on ollut vuodesta 1996 lähtien kotiseutualueellaan kieltään ja kulttuuriaan koskeva perustuslain mukainen itsehallinto. Saamelaisten itsehallintoon kuuluvia tehtäviä hoitaa saamelaisten vaaleilla valitsema parlamentti, Saamelaiskäräjät.

Suomessa on noin 10 000 saamelaista. Heistä yli 60 prosenttia asuu jo kotiseutualueensa ulkopuolella, mikä asettaa saamenkieliselle opetukselle, palveluille ja tiedonvälitykselle uudenlaisia vaatimuksia. Saamelaisia asuu perinteisillä asuma-alueillaan Suomessa, Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä. Kaikkiaan saamelaisia on yhteensä 75 000-100 000. Eniten saamelaisia on Norjassa.

Saamelaisten perinteisiä elinkeinoja ovat kalastus, keräily, käsityö, metsästys ja poronhoito sekä niiden modernit harjoittamisen muodot. Saamelaisille niiden yhteisöllinen ja kulttuurinen merkitys on edelleen huomattava. Perinteiset elinkeinot kuvastavat luonnon ja kulttuurin välistä suhdetta sekä saamelaista elämäntapaa. Perinteisten elinkeinojen voidaan sanoa kannattelevan saamen kieliä sekä kulttuuria, ja siksi ne katsotaankin kuuluvaksi tärkeänä osana saamelaiseen kulttuuriin.

Luontaiselinkeinojen osuus liikevaihdolla ja työvoimaosuudella mitattuna ei ole kovin suuri, mutta niiden kulttuurinen merkitys on tärkeä. Ne eivät ole pelkkiä elinkeinoja tai ammatteja, vaan osa omaleimaista elämäntapaa.

Osa saamelaisista saa toimeentulonsa yhä perinteisistä elinkeinoista, mutta huomattava osa saamelaisista työskentelee uudenaikaisissa ammateissa.

Lue lisää: Saamelaisten perinteisten elinkeinojen nykytilanne Suomessa.

Saamen kielet ovat Euroopan alkuperäiskieliä ja itämerensuomalaisten kielten (kuten suomi ja viro) lähimpiä etäsukukieliä. Niitä puhutaan Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä. Saamen kieliä on tällä hetkellä 9-10, riippuen siitä, lasketaanko Venäjän alueell sijoittuvan akkalansaamen sammuneen vai ei. Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea. Kaikki Suomessa puhutut saamen kielet ovat uhanalaisia kieliä, mutta häviämisvaarassa ovat erityisesti inarinsaame ja koltansaame.

Pohjoissaame on puhuma-alueeltaan ja puhujamäärältään suurin saamen kielistä. Sitä puhuu arviolta noin 20 000 – 25 000 ihmistä Suomessa, Norjassa ja Ruotissa. Suomessa pohjoissaamen puhujia on arviolta noin 2 000.

Inarinsaamea on perinteisesti puhuttu Inarijärven ympäristössä. Inarinsaamen puhujia on noin 300–400 riippuen siitä, kuinka osaaminen määritellään. Puhujien lukumäärä on tasaisessa nousussa pitkäjänteisen kielenelvytystyön ansiosta.

Koltansaamea on perinteisesti puhuttu Venäjällä Kuolan niemimaalla ja siihen rajoittuvilla alueilla, Suomessa ja Norjassa. Nykyään suurin osa koltansaamen puhujista asuu Inarin kunnassa Suomessa. Arvioiden mukaan koltansaamella on noin 300 äidinkielistä puhujaa Suomessa.

Kuvan lähde: Saamelaiset Suomessa -esite

Saamenpuku on saamelaisten kansallisista tunnuksista näkyvin. Siitä on tullut tärkeä identiteetin symboli, joka kantaa mukanaan saamelaisten historiaa. Puvun koristelut ja kokonaisuus kertovat mistä päin saamenmaata ihminen on kotoisin – tarkkasilmäiselle jopa siviilisäädyn ja suvun.

Suomessa on käytössä viisi saamen puvun päämallia: Utsjoen, Inarin, Enontekiön, Vuotson ja kolttasaamelaisten puku. Saamen puku on alkuperältään kansanpuku, eikä sen käyttö ole missään historian vaiheessa katkennut. Ajan saatossa puku on muuttumassa arkipuvusta juhlapuvuksi.

Saamen suvun laulu on saamelaisten virallinen kansallislaulu. Saamen suvun laulun on sanoittanut ensimmäinen saamelainen Norjan valtiopäivämies Isak Saba ja säveltänyt norjalainen säveltäjä Arne Sørlie.

Saamen lippu on saamelaisen taiteilija Astrid Båhlin suunnittelema. Sen aihe tulee eteläsaamelaisen Anders Fjellnerin runosta Páiven párneh (Auringon pojat), jossa Fjellner kuvaa saamelaisia auringon tyttäriksi ja pojiksi. Lipun punainen ympyrä kuvaa aurinkoa ja sininen kuuta.

Saamelaisten liputuspäiviä on kaksitoista, joista tärkein on Saamen kansallispäivä 6. helmikuuta. Sillä muistetaan ensimmäistä pohjois- ja eteläsaamelaisten kokousta Trondheimissa, Norjassa. Saamen lippua voi käyttää epävirallisesti myös erilaisissa juhlatilaisuuksissa.

Tutustu esitteeseen täältä.

Saamelaistietoa opetukseen: www.oktavuohta.com