Vanhemmille

Oletko kiinnostunut kielipesästä oman lapsesi mahdollisena varhaiskasvatusmuotona? Onko lapsesi kielipesässä ja etsit lisätietoa aiheesta? Tälle sivulle on koottu kielipesälasten vanhempia koskevia kysymyksiä.

  • Kenelle kielipesä on tarkoitettu?

    Suomessa saamelaisten kulttuuri- ja kielipesätoiminta on tarkoitettu saamelaisperheiden alle kouluikäisille lapsille, jotka eivät pääse omaksumaan saamen kieltä kotonaan lainkaan tai riittävästi. Jos kielipesäryhmässä on tilaa, sinne voidaan joissakin tapauksissa ottaa myös muita kuin saamelaislapsia. Kielipesäryhmillä voi olla omia käytäntöjään sen suhteen, minkä ikäisiä lapsia ryhmään pääsee. Jos ryhmä on avoin kaikenikäisille, suositeltavaa on, että lapsi aloittaa kielipesän mahdollisimman varhain – heti, kun perhe tarvitsee lapselle varhaiskasvatuspaikkaa. Tällöin lapsi kasvaa alusta saakka kaksikieliseksi.

  • Mitä kielipesä edellyttää perheeltä?

    Erityisiä pääsyvaatimuksia kielipesään ei ole, eikä se edellytä lapselta tai perheeltä esimerkiksi kielellistä lahjakkuutta. Muutamia selkeitä suosituksia perheille kuitenkin on:

    1. Perheen tulee sitoutua kielipesätoimintaan pitkällä tähtäimellä. Kielipesä ei voi olla lyhytaikainen kokeilu tai väliaikaisratkaisu, vaan se tulee nähdä osana jatkumoa, jonka kautta lapselle pyritään luomaan koko elämänmittainen kieli- ja kulttuuriympäristö. Vanhempien on ymmärrettävä kielipesätoiminnan tavoitteet ja periaatteet ja kunnioitettava niitä. Perheen osallistuminen yhteiseen toimintaan on tärkeää. Jos mahdollista, lapsen tulisi päästä kielipesästä saamenkieliseen tai osittain saamenkieliseen kouluopetukseen.
    2. Lapselle tulee pyrkiä tarjoamaan mahdollisimman paljon tukea saamen kielen käyttöön kielipesän ulkopuolella. Jos joku huoltajista osaa saamea, olisi hyvä ruveta puhumaan sitä lapselle. Lapselle voi hakea kielipesäpaikkaa, vaikkei kukaan kotona osaisi saamea. On kuitenkin tavallista ja myös toivottavaa, että tällöin vanhemmat pyrkivät ainakin jossain määrin opettelemaan kieltä. Tähän on nykyään yhä paremmat mahdollisuudet, kun saamen kielten aikuisopetusta on tarjolla niin luokkahuone- kuin virtuaaliopetuksena, ja materiaaleja itseopiskeluunkin löytyy. Lapselle voi etsiä saamenkielisiä kontakteja, ja kotona voi hyödyntää saamenkielistä mediaa ja kulttuuritarjontaa. Saamenkielisiä sukulaisia ja tuttavia kannattaa rohkaista puhumaan saamea lapsen kanssa. Myös lähipiirin positiivinen ja rohkaiseva asenne edistää lapsen kielenkehitystä!
    3. Lapsen tulee osallistua kielipesämuotoiseen varhaiskasvatukseen säännöllisesti ja riittävästi. Satunnainen varhaiskasvatuspaikan tarve sopii huonosti yhteen kielipesän periaatteiden ja tavoitteiden kanssa. Tällöin lapsen kielenkehitys ei käynnisty toivotulla tavalla, ja hänellä voi myös olla sopeutumisvaikeuksia ryhmään. Koko kielipesäryhmän toiminta kärsii siitä, jos osa lapsista on paikalla vain harvoin eikä omaksu saamea samassa määrin muiden kanssa. Minimituntimäärä, joka saamenkielisessä kielipesässä tulisi viikossa viettää, on 25 h/vk.
  • Miten kielipesä toimii?

    Kielipesän toimintaperiaate on tiivistettynä se, että lapsille puhutaan aina yksinomaan saamen kieltä. Henkilöstö ei käytä heidän kanssaan suomea missään tilanteessa. Ainoa poikkeus tästä voi olla tilanne, jossa lapsen terveys tai turvallisuus on uhattuna. Työntekijät puhuvat saamea myös keskenään, samoin kielipesäyhteyksissä kaikille muille aikuisille, jotka ymmärtävät saamea. Vanhempien tai esimerkiksi vieraiden kanssa puhutaan luonnollisesti suomea, jos he eivät osaa saamea. Lapset saavat puhua sitä kieltä, mitä haluavat. Kun lasten valmiudet saamen kielen tuottamiseen kehittyvät, työntekijät pyrkivät rohkaisemaan ja auttamaan heitä saamen kielen käyttämisessä. Erityisissä tilanteissa voidaan myös sopia, että suomea ei saa käyttää lainkaan – tällainen tilanne voi olla vaikkapa kielipesän ruokailu. Näin voidaan kuitenkin toimia vain, jos käytäntö ei aiheuta lapsille ahdistusta. Lasten hyvinvointi on kielipesässä, kuten yleensäkin varhaiskasvatuksessa aina ensimmäinen prioriteetti.

  • Miten lasten saamen kieli kehittyy?

    Lasten passiivinen kielitaito eli kyky ymmärtää kieltä alkaa kehittyä kielipesässä hyvin nopeasti, heti ensihetkistä alkaen. Aikuisen voi olla vaikea ymmärtää tätä prosessia, sillä lapsen kielellinen kapasiteetti ja joustavuus on aivan eri tasolla kuin meillä. Kielipesässä kieli yhdistyy jatkuvasti konkreettisiin asioihin ja toimintaan, mikä tekee oppimisesta paljon tehokkaampaa kuin esimerkiksi sanojen ja kieliopin opettelu luokkahuoneessa paikallaan istuen. Kun lapsi kuulee saamenkielistä puhetta itselleen kiinnostavien leikkien, esineiden ja ihmisten yhteydessä, hän alkaa omaksua tätä sanastoa nopeasti. Työntekijät käyttävät puheen tukena paljon ei-sanallisia elementtejä: eleitä, ilmeitä, kehonkieltä, äänenpainoja ja kuvia.

    Kun lapsi kuulee ensimmäistä kertaa saameksi kehotuksen tulla pesemään käsiä, hän ei ymmärrä sanoja sinänsä. Sen sijaan hän näkee, miten työntekijä näin sanoessaan katsoo häntä ja hieroo käsiään yhteen käsienpesua elehtien. Samoin hän näkee, miten toiset lapset, jotka jo tietävät, mistä on kyse, lähtevät kohti käsienpesupaikkaa. Jos viesti ei vielä mene perille, työntekijä tulee lapsen luo, ottaa häntä kädestä kiinni ja vie käsienpesulle, samalla sanoittaen tilannetta: “no niin, katsohan, täällä pestään kädet, sinähän osaat jo varmasti pestä itse kätesi” – tämä tietenkin saameksi. Todennäköisesti seuraavalla kerralla lapsi jo tunnistaa käsienpesukehotuksessa jotakin tuttua, ja pian se on hänelle aivan selvä juttu.

    Tähän tapaan ymmärtäminen kehittyy kaikissa kielipesän päivittäisissä tilanteissa. Muutaman kuukauden sisällä säännöllisessä kokopäivähoidossa ollut lapsi ymmärtää jo olennaisen sisällön siitä, mitä työntekijät kielipesässä puhuvat. Hän ei vielä ymmärrä läheskään jokaista sanaa, vaan nimenomaan kokonaisuuden. Kielipesän ulkopuolella ja muiden ihmisten puhumana saamen kielen ymmärtäminen voi olla hänelle aluksi vaikeampaa. Lapsi saattaa tottua vahvasti nimenomaan kielipesän aikuisten puhumaan saameen – jokainenhan meistä puhuu vähän omalla tavallaan. Tämä on yksi syy siihen, miksi on tärkeää, että lapsi kuulee mahdollisimman paljon erilaisten puhujien eri lailla puhumaa saamea. Saamenkielinen radio, lastenohjelmat, musiikki ja äänikirjat voivat tässäkin mielessä toimia kotona tärkeinä resursseina.

    Aktiivinen kielitaito kehittyy kielipesälapsilla huomattavasti hitaammin kuin passiivinen, ja erot eri lasten välillä ovat hyvin suuria. Miksi samassa ryhmässä yksi lapsi saattaa alkaa puhua saamea muutamassa viikossa, ja toinen ei vielä useammassakaan vuodessa? Koska lapset ovat yksilöitä, joiden kiinnostuksenkohteet, kielellinen kapasiteetti, sosiaalinen suuntautuminen, tarpeet ja pyrkimykset ovat yksilöllisiä. Se, kuinka paljon lapsi kuulee saamen kieltä kielipesän ulkopuolella, voi vaikuttaa aktiivisen kielitaidon kehittymiseen. On kuitenkin mahdollista, että aivan samoissa oloissa kasvavien, saman perheen lasten kielellinen kehitys on aivan erilaista.

    Lapsen kaksikielistyminen on pitkä prosesi, joka ei aina mene juuri niin kuin esimerkiksi vanhemmat haluaisivat. Jos sinusta tuntuu, että lapsesi ei millään puhu saamea, vaikka saman ryhmän muut lapset puhuvat, älä hätiköi! Lapsessasi ei luultavasti ole mitään vikaa, hänen kielenoppimisprosessinsa vain menee eri tahtiin kuin jollakulla muulla. Prosessi on silti koko ajan käynnissä. Toki jos vanhemmat ovat huolissaan lapsen kielenkehityksestä tai epäilevät kielellisiä vaikeuksia, asiasta kannattaa puhua kielipesässä ja lasten kielenkehitystä tuntevien tahojen kanssa. Jos taas on niin, että kielipesäryhmän kaikkien lasten kieli jää moneksi vuodeksi passiiviselle tasolle, ryhmässä ei todennäköisesti ole kaikki kunnossa.

    Aktiivinen puheen tuottaminen käynnistyy kielipesälapsilla usein seuraavissa vaiheissa: 1. toistaminen: lapsi toistaa aikuisten käyttämiä saamenkielisiä sanoja ja lyhyitä fraaseja 2. yksittäisten saamenkielisten sanojen käyttäminen: lapsi alkaa käyttää saamen sanoja suomen kielen seassa, esimerkiksi “tämä ei ole minun kappeer*” (*inarinsaamea: lakki) 3. saamen- ja suomenkielisen aineksen yhdistyminen lausetasolla, esimerkiksi “minä haluan čierâstiđ ruopsis pulkkurijn* sinun kanssa” (*inarinsaamea: laskea punaisella pulkalla) 4. kokonaisten saamenkielisten lauseiden tai pääasiassa saamenkielistä ainesta sisältävien lauseiden tuottaminen.

    Joskus vanhemmat tai ulkopuoliset aikuiset saattavat huolestua siitä, että lapsi puhuu sekaisin suomea ja saamea. Tämä on kuitenkin päin vastoin hyvä merkki lapsen kielen kehityksestä ja normaali osa kaksikielistymistä! Sama pätee siihen, jos lapsi taivuttaa saamen kielen sanoja suomen kielen taivutusopin mukaan tai toisin päin. On aivan tavallista, että lapsi käyttää suomenkielisiä sanoja sittenkin, kun osaa jo puhua saamea kokonaisin lausein. Kaksi- ja monikieliset ihmiset nappaavat usein omasta kielivarannostaan sen sanan, joka ensimmäisenä tulee mieleen. Isompaa lasta voi toki opastaa siihen, että tämä jaksaisi nähdä vaivaa tai odottaa hetken hakeakseen mieleensä sen sijaan vastaavan saamen sanan.

    Se, miten lapsi – tai aikuinenkaan – puhuu saamea, liittyy myös kielen yleiseen tilanteeseen, elinvoimaisuuteen, asemaan yhteisössä, ympäristön asenteisiin, kielen käyttöyhteyksien laajuuteen jne. Kielipesälapsen saamenkielinen sanasto on muiden saamenkielisten, pääasiassa aikuisten varassa. Jos hänelle ei ole koskaan puhuttu saameksi tietystä aiheesta, hänellä ei ole sanastoa puhuakseen siitä saameksi. Kielipesien työntekijöiden täytyy antaa lapsille niin paljon kielellistä ainesta kuin mahdollista, eli toisin sanoen puhua heille mahdollisimman paljon. Toimintaa on myös suunniteltava siltä kannalta, että lapset pääsevät kokemaan saamen kielellä mahdollisimman monenlaisia aiheita ja asioita.

    On hyvin tavallista, että lapset puhuvat kielipesässä keskenään suomen kieltä. Sellaisetkin lapset, jotka puhuvat aktiivisesti saamea kielipesän aikuisille, saattavat leikkiä keskenään aina suomeksi. Toki on myös lapsia, jotka käyttävät keskenään kumpaakin kieltä tai yksinomaan saamea.  Kielenvalinta liittyy kielen yleiseen tilanteeseen. Saamenkielisten kielipesien lapset ovat tottuneet siihen, että enemmistö heidän tuntemistaan lapsista puhuu suomea, heidän kotikielenään on usein yksinomaan suomi, ja esimerkiksi lastenkulttuuri heidän ympärillään on pitkälti suomenkielistä. Me aikuiset voimme tietoisesti päättää, että puhumme keskenämme saamea,  koska pidämme sitä tärkeänä, ja se onkin yksi saamen kielten elpymisen kannalta välttämättömistä valinnoista. Lapset toimivat kuitenkin harvoin tällaisten arvovalintojen pohjalta. Lapsia ei voi pakottaa, eikä “puhukaapa saamea!” -tyyppinen puuttuminen lasten leikkeihin ole pitemmän päälle hedelmällistä.

    Tilanteeseen voi vaikuttaa parhaiten sillä, että henkilöstö osallistuu lasten leikkeihin mahdollisimman paljon. Saamenkielisen aikuisen läsnäolo johtaa usein siihen, että lapset puhuvat tilanteessa saamea myös toisilleen. Toinen keino on kielellisen mallin antaminen niin, että lapsille mieluisia leluja, pelejä jne. käytetään mahdollisimman paljon myös yhteisissä toiminnoissa. Kun lapset saavat aikuiselta saamenkielisen mallin vaikkapa autoradalla leikkimiseen, he saattavat helpommin puhua saamea autoradalla leikkiessään myöhemminkin, kun aikuinen ei ole mukana.

  • Miksi kielipesä?

    Saamelaisten kulttuuri- ja kielipesätoiminnasta on muodostunut yksi saamen kielten tärkeimmistä elvytyskeinoista. Mikä siitä tekee niin merkittävää? Miksi kannattaisi valita oman lapsen varhaiskasvatuspaikaksi kielipesä?

    Yhteisölliseltä kannalta kielipesän merkitys on siinä, että se luo saamen kielille ja saamelaiskulttuurille uutta tulevaisuutta. Inarinsaamen ja koltansaamen yhteisöissä vaikutukset ovat olleet erityisen merkittäviä, koska ennen kielipesiä inarinsaame ja koltansaame olivat jo lakanneet siirtymästä perheissä vanhemmilta lapsille. Myös pohjoissaamen tilanne on joillakin alueilla ollut samankaltainen. Saamen kielet ja saamelaiskulttuuri, joilla ei pitkään aikaan ollut sijaa suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, ovat kielipesätoiminnan keskiössä, toiminnan luontevina ja positiivisina lähtökohtina. Oman kielen ja kulttuurin väheksyntä ja kieltäminen jättää yhteisöön syviä traumoja, ja usein myös kokonaisen sukupolven tai useamman sukupolven ilman omaa kieltä. Saamen kieltä tapaileva pikkulapsi on kuin kielenvaihdon vastalääkettä.

    Kielipesä vaikuttaa koko yhteisöön, ei vain lapseen ja hänen perheeseensä. Usein isovanhemmat tai muut vanhemmat saamelaiset, jotka eivät ole pystyneet siirtämään saamea omille lapsilleen, alkavat puhua saamea kielipesälasten kanssa. Vanhemmat, jotka eivät ole päässeet oppimaan saamea kotonaan, kokevat usein tärkeäksi ja luontevaksi opetella saamea yhtä matkaa omien lastensa kanssa. Parhaassa tapauksessa lasten kautta käynnistyy siis kokonaisen suvun käänteinen kielenvaihto: saamen kieltä aletaan ottaa takaisin, opetella, aktivoida ja vahvistaa yhdessä eri sukupolvien kesken. Yksi tärkeä kielipesätoiminnan seuraus on se, että se lisää saamen kielten näkyvyyttä ja kuuluvuutta omalla alueellaan, koko Saamenmaassa ja Suomessa. Samoin kielipesä lisää ja luo tarvetta saamenkieliselle lastenkulttuurille, kouluopetukselle ja saamenkielisille palveluille.

    Kielipesässä on paljon hyvää myös yksittäisen lapsen kannalta. Varhainen, täydellinen kielikylpy on toiseksi tehokkain mahdollinen kielen omaksumisen muoto. Tehokkain ja luonnollisin tapa on tietenkin kielen oppiminen kotona. Verrattuna siihen, että lapsi alkaisi oppia saamen kieltä vasta kouluiässä, vieraana kielenä pari tuntia viikossa, kielipesän vaikutukset ovat huomattavasti syvempiä ja laajempia. Jos lapsi aloittaa kielipesän varhaislapsuudessaan 0-3-vuotiaana, hän omaksuu saamen kieltä rinnan suomen kielen (ja/tai mahdollisesti jonkin muun kielen) kanssa. Tällöin kyseessä on rinnakkainen kaksikielisyys. Jos taas lapsi aloittaa kielipesän esimerkiksi 4-5-vuotiaana, hän on ehtinyt omaksua ensimmäisen tai ensimmäiset kielensä. Tällöin kielipesä voi johtaa perättäiseen kaksikielisyyteen. Kummassakin tapauksessa lapsi saavuttaa parhaassa tapauksessa toiminnallisen kaksikielisyyden kouluikään mennessä. Suositeltavaa olisi aloittaa kielipesä niin varhain kuin mahdollista, jotta lapsi ehtii viettää useamman vuoden vahvasti saamenkielisessä ja saamelaiskulttuuria ilmentävässä ympäristössä ennen koulumaailmaan siirtymistä.

    Kaksikielisyydellä on runsaasti suotuisia vaikutuksia lapsen kehitykseen ja tulevaisuuteen. Tutkimusten mukaan osa-alueita, joilla vaikutukset näkyvät, ovat mm. luovuus ja ongelmanratkaisukyky. Kieli on yhteydessä ihmisen ajatteluun ja maailmankuvaan, ja useampi kieli tarkoittaa useampia tapoja hahmottaa maailmaa ja toimia siinä. Kaksikielisyys lisää lapsen kielitietoisuutta: hän oppii ymmärtämään kieltensä välisiä eroja ja ylipäänsä hahmottamaan, että ihmisillä on erilaisia kieliä. Hänen voi olla yksikielistä helpompaa oppia vieraita kieliä tulevaisuudessa, koska hänellä on jo hallussaan kahden erilaisen kielen rakenteet.

    Saamen kielet elävät vahvan elpymisen kautta. Saamen kielen taito avaa lapselle monenlaisia mahdollisuuksia, jos ajatellaan vaikkapa vain käytännön opiskelu- ja työnäkymiä. Saamenkielisistä ammattilaisista on kova pula mm. kaikilla sosiaali- ja terveysaloilla ja varhaiskasvatuksen ja koulutuksen kentillä. Media- ja kulttuurialojen mahdollisuudet moninkertaistuvat saamen kielen taidon ja saamelaiskulttuurin tuntemuksen myötä. Saamelaisten kotiseutualueella julkisia palveluita tulee saamen kielilain mukaan tarjota saamen kielillä, joten saamen kielen taito katsotaan eduksi monien eri alojen töissä.

    Kielipesän arvokkainta antia lapselle ei kuitenkaan voi mitata käytännön etujen kautta. Se liittyy lapsen kasvamiseen omassa yhteisössään, suvussaan ja kulttuurissaan. Se liittyy lapsen kasvamiseen ihmisenä maailmassa. Kielipesän kautta lapsi saa vahvemman yhteyden menneisiin sukupolviin ja paremman mahdollisuuden siirtää kieltä ja kulttuuria eteenpäin tuleville sukupolville. Hän kasvaa osaksi neljän valtion saamelaisten muodostamaa kokonaisuutta, oppii tuntemaan maailman muita kansoja ja näkemään sellaista moninaisuutta, joka yksikieliseltä helposti jää piiloon.