Elin (A-Z)

Sopimus

Vuosi

Suositus

Linkki suosituksiin

Ihmisoikeusvaltuutettu huomauttaa, että Suomen valmistelut ILO:n sopimuksen nro 169 ratifioimiseksi ovat kestäneet jo yli 20 vuotta. Keskeinen kysymys ovat erityistoimenpiteet, joita saamelaisten taloudellisten ja kulttuuristen alkuperäiskansaoikeuksien varmistaminen edellyttää. Kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaan erityistoimenpiteet voivat olla perusteltuja kyseisessä tilanteessa edellyttäen, että ne ovat oikeassa suhteessa tavoiteltuihin hyväksyttäviin päämääriin nähden. Ihmisoikeusvaltuutettu korostaa, että ratifiointiprosessia ei tule pitää nollasumapelinä, jossa vain toinen osapuoli voittaa, vaan myös valtaväestön maankäyttöoikeudet ja oikeus harjoittaa elinkeinoja tulee ottaa huomioon.

123. Ihmisoikeusvaltuutettu kehottaa Suomea ratifioimaan ILO:n sopimuksen nro 169 ja tunnustamaan saamelaisten maankäyttöoikeudet ja oikeuden harjoittaa perinteistä poronhoitoa. Muiden lakiuudistustarpeiden yhtenäinen käsittely edellyttää eri ministeriöiden tiivistä yhteistyötä. Tämä helpottaisi myös neuvotteluja saamelaisedustajien kanssa, joilla on oltava merkittävä rooli ratifiointiprosessissa. Ehdotus eduskunnan ja saamelaiskäräjien yhteisen ratifiointityöryhmän perustamisesta on todella harkitsemisen arvoinen. Metsähallituksen uudistaminen tarjoaa myös mahdollisuuden löytää innovatiivisia ratkaisuja esillä oleviin kysymyksiin.

Meneillään olevissa neuvotteluissa pohjoismaisen saamelaissopimuksen aikaansaamiseksi painotetaan, että saamelaiskysymys ylittää valtioiden rajat, ja neuvotteluissa saatetaan korostaa myönteisiä käytäntöjä ja mahdollisuuksia yhdenmukaistettuun lähestymistapaan.

2. ryhtyvät lisätoimiin varmistaakseen ruotsin- ja saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen saavutettavuuden;

Käynnistetään rakentava korkean tason vuoropuhelu saamelaisten kanssa, mahdollisesti hallituksen johtamalla foorumilla, jotta varmistetaan kaikkien osapuolten etujen huomioon ottaminen asianmukaisesti sekä kansallisessa lainsäädännössä että ratifioimalla ILOn yleissopimus nro 169 alkuperäis- ja heimokansoista;

vahvistetaan saamen kielten osaamista, ylläpidetään ja kehitetään saamelaisten kotiseutualueella mutta myös sen ulkopuolella asuvien saamelaisten kulttuuri-identiteettiä;

Muut suositukset

Helpotetaan moni-identiteetin ja useisiin eri kieliyhteisöihin kuulumisen ilmoittamista väestötietojärjestelmissä; kootaan eriytettyjä tietoja yhdenvertaisuudesta keinona ottaa käyttöön ja toteuttaa tehokasta politiikkaa, jolla edistetään vähemmistöjen suojelua ja yhdenvertaisuutta; ryhdytään tarvittaviin toimiin, joilla taataan saamelaisnimien merkitseminen julkisiin rekistereihin, passeihin ja muihin julkisiin asiakirjoihin siten, että kunnioitetaan saamen kielen diakriittisia merkkejä;

tehostetaan pyrkimyksiä varmistaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja on asianmukaisesti saatavilla jokaisen ensimmäisellä kielellä, erityisesti ruotsin ja saamen kielillä, ja että hallinnon uudistusten yhteydessä taataan vähemmistöihin kuuluvien kielelliset oikeudet;

tuetaan edelleen tosiasiallista pääsyä saamenkieliseen koulutukseen saamelaisten kotiseutualueella ja kehitetään lisää mahdollisuuksia osallistua saamenkieliseen koulutukseen muualla maassa siellä, missä saamelaislapsia on huomattavan paljon ja tällaiselle koulutukselle on riittävästi kysyntää;

18. GREVIO kehottaa painokkaasti Suomen viranomaisia varmistamaan, että paikallisten, kunnallisten ja alueellisten viranomaisten sekä sosiaalipalvelujen keskuudessa otetaan käyttöön ohjelmia, joilla pyritään varmistamaan uhrien toipuminen väkivallasta ja taloudellinen riippumattomuus auttamalla heitä taloudellisesti, kouluttamalla heitä ja avustamalla heitä työnsaannissa. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä kohtuuhintaisten, pysyvien asuntojen tarjoamiseen kaikille väkivallan naisuhreille ja heidän lapsilleen, etenkin uhreille, jotka eivät voi jäädä kotiinsa, ja naisten turvakodissa oleskelleille uhreille jatkotoimena. Lisäksi on parannettava tietoisuutta naisiin kohdistuvan väkivallan eri muodoista sekä kulttuurisensitiivisyyttä kansallisiin vähemmistöihin, kuten saamelaisiin, ja muihin Suomen erityisiin naisryhmiin kuuluvien naisten erityistä tilannetta kohtaan. Tällä tietoisuuden parantamisella on pyrittävä tarjoamaan asianmukaista tukea, joka on sovitettu kaikkien uhrien yksilöllisiin erityispiirteisiin, oikeuksiin ja tarpeisiin sekä ylittämään kieliesteet.

22. GREVIO kehottaa Suomen viranomaisia varmistamaan valtakunnallisen auttavan Nollalinja- puhelinpalvelun tarjoamisen nykyistä useammalla kielellä, etenkin saamen kielellä, vähentääkseen niitä kieliesteitä, joita osa Suomessa asuvista naisista nykyisin kohtaa hakiessaan apua. GREVIO kehottaa Suomen viranomaisia myös tiedottamaan aktiivisesti Nollalinja-puhelinpalvelusta palveluna, jossa käsitellään kaikkia naisten Suomessa kohtaamia väkivallan muotoja, erityisesti pakkoavioliittoa, naisten sukuelinten silpomista ja erilaista ”kunniaväkivaltaa”.

a) seuraa ja arvioi romani- ja saamelaislasten oikeuksien huomioon ottamista kansallisissa suunnitelmissa ja ohjelmissa;

b) varmistaa, että romani- ja saamelaislapsilla, myös saamelaisalueen ulkopuolella asuvilla saamelaislapsilla, on oikeus kulttuurisensitiivisiin koulutus- ja terveydenhuoltopalveluihin omalla kielellään;

c) tiivistää yhteistyötään Ruotsin ja Norjan hallitusten kanssa muun muassa asioissa, jotka koskevat koulujen opetussuunnitelmia, opettajien koulutusta, opettajien materiaalin tuottamista ja mediasisällön tuottamista saamelaislapsia varten;

d)ottaa huomioon komitean yleisen huomautuksen no. 11 (2009) alkuperäiskansojen lapsista ja heidän yleissopimuksen mukaisista oikeuksistaan (CRC/C/GC/11); ja

e)ratifioi ILOn yleissopimuksen no. 169 itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoista.

a) varmistaa, että sukupuolinäkökulma on valtavirtaistettu kaikkiin saamelaisia koskeviin poliitikkoihin ja ohjelmiin,

b) hyväksyy konkreettisia toimenpiteitä tavoitteenaan lisätä saamelaisnaisten edustusta poliittisessa ja julkisessa elämässä sekä saamelaisyhteisössä että koko yhteiskunnassa,

c) ryhtyy toimenpiteisiin varmistaakseen että saamelaisnaisille tarjotaan asianmukaisia sosiaali- ja terveyspalveluja, mukaan lukien äitiyshuolto ja

d) varmistaa, että kotiväkivallan uhreina olevilla saamelaisnaisilla on pääsy turvakoteihin ja palveluihin, jotka vastaavat heidän tarpeitaan

15. Alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan yleissuosituksensa nro 23 (1997) mukaisesti komitea toistaa suosituksensa, että määritellessään, kenellä on äänioikeus Saamelaiskäräjien vaaleissa, sopimusvaltion olisi annettava asianmukainen painoarvo saamelaisten itsemääräämisoikeudelle, joka liittyy heidän asemaansa Suomessa, heidän oikeudelleen määrätä omasta jäsenyydestään ja oikeudelleen siihen, ettei heitä pakkosulauteta (ks. CERD/C/FIN/CO/20–22, kohta 12).

16. Sopimusvaltion antamista tiedoista huolimatta komiteaa huolestuttaa edelleen se, ettei saamelaisten oikeuksia perinteisiin maa-alueisiinsa ja uhanalaiseen perinteiseen kalastuselinkeinoonsa suojella riittävästi ja ettei saamelaisiin vaikuttavissa hallituksen toimissa noudateta johdonmukaisesti vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatetta. Komitea panee merkille, että vuonna 2016 säädetty laki Metsähallituksesta (234/2016) ei edellytä neuvottelemista saamelaisten kanssa ennen kuin annetaan lupia, jotka vaikuttavat saamelaisten maa-alueiden käyttöön. Komitea on huolestunut saamistaan tiedoista, joiden mukaan Saamelaiskäräjiä ei ole konsultoitu ennen Tenojoen kalastussopimuksen allekirjoittamista, vaikka sopimus kaventaa merkittävästi saamelaisten perinteisiä kalastusoikeuksia. Komitea panee merkille, että hallituksen esitys itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoista tehdyn Kansainvälisen työjärjestön ILOn yleissopimuksen nro 169 (1989) ratifioinnista on ratkaisematta (2 ja 5 artikla).

17. Komitea toistaa suosituksensa, että sopimusvaltion olisi löydettävä asianmukainen neuvotteluratkaisu kiistassa, joka koskee saamelaisten oikeuksia perinteisiin maa-alueisiinsa, myös tarkistamalla asiaa koskevan lainsäädäntönsä ja ottamalla huomioon ILOn yleissopimuksen nro 169 itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoista (ks. CERD/C/FIN/CO/20–22, kohta 13). Lisäksi sopimusvaltiota kehotetaan hankkimaan saamelaisten vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumus ennen kuin se hyväksyy hankkeita, jotka vaikuttavat saamelaisten perinteisten maa-alueiden ja luonnonvarojen käyttöön ja kehittämiseen. Sopimusvaltion olisi myös varmistettava, että ennen kuin se myöntää toimilupia tai suunnittelee toimintoja saamelaisten kotiseutualueelle, kulttuuriset, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset arvioidaan asianmukaisesti yhteistyössä niiden yhteisöjen kanssa, joihin kulloinenkin toimenpide vaikuttaa.

18. Komitea panee merkille, että Suomessa 75 % alle 11-vuotiaista saamelaislapsista asuu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Komiteaa huolestuttaa se, että määrärahojen lisäämisestä huolimatta päteviä saamen kielten opettajia on vieläkin liian vähän. Lisäksi komitea panee merkille, että sopimusvaltio on ehdottanut saamen kielilain (1086/2003) muuttamista. Komitean tietoon on huolestuttavasti tullut, että saamenkielisiä sosiaali- ja terveyspalveluja on edelleen saatavilla liian vähän, vaikka sopimusvaltio on pyrkinyt vahvistamaan saamen kielten ja kulttuurin osaamista sosiaali ja terveydenhuollon henkilöstön keskuudessa (5 artikla).

19. Komitea kannustaa sopimusvaltiota jatkamaan pyrkimyksiä saamen kielten elvyttämiseksi myös saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Komitea suosittelee myös, että sopimusvaltio varmistaa terveysja mielenterveyspalvelujen sekä sosiaalipalvelujen riittävän tarjonnan saamen kielillä.

14. Komitea panee huolestuneena merkille tiedot sellaisten ryhmien kuin saamelaisten tai maahanmuuttajataustaisten jatkuvasta syrjinnästä, joka väistämättä vaikeuttaa oikeuksien yhdenvertaista käyttämistä muun muassa työelämän, asumisen ja koulutuksen alalla. Komiteaa huolestuttavat myös tiedot näiden ryhmien näkymättömyydestä sopimusvaltion yhteiskunnassa (2 artiklan 2 kappale).

15. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio uudistaessaan yhdenvertaisuuslakia ja muuta syrjintään liittyvää lainsäädäntöään a) laajentaa lainsäädäntönsä soveltamisalan käsittämään yksilöiden harjoittaman syrjinnän ja b) tehostaa syrjinnän vastaista institutionaalista kehystä. Komitea suosittelee lisäksi, että sopimusvaltio panee rasismin ja syrjinnän vastaisen toimintaohjelman ja muut aiheeseen liittyvät toimintaperiaatteet täytäntöön osallistavasti, kiinnittäen erityistä huomiota syrjintään taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien käyttämisessä sekä etniseen enemmistöön kuulumattomien ryhmien näkyvyyden lisäämiseen edistääkseen nykyistä suurempaa kunnioitusta kulttuurista moninaisuutta kohtaan sopimusvaltiossa. Komitea kiinnittää sopimusvaltion huomiota yleiskommenttiin nro 20 (2009) yhdenvertaisuudesta taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuk

Kielelliset oikeudet

48. Komitea panee merkille, että saamen kieltä on alettu opettaa etäopetuksena, mutta on huolestunut siitä, ettei saamen kielten opetusta ja saamenkielistä opetusta edelleenkään anneta riittävästi, varsinkaan saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Komiteaa huolestuttaa myös se, ettei saamen kielilailla säädetty saamelaisten oikeus saada palveluja omilla kielillään aina toteudu (13–15 artikla).

49. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tunnustaa saamen kielten opetuksen ja saamenkielisen opetuksen oikeudeksi. Tältä osin komitea suosittelee, että kun sopimusvaltio panee täytäntöön uudistettua kansalliskielistrategiaa ja kielipoliittista ohjelmaa, se parantaa saamen kielten opetuksen ja saamenkielisen opetuksen saatavuutta, saavutettavuutta ja laatua a) osoittamalla nykyistä enemmän resursseja opetusmateriaalin kehittämiseen, b) kouluttamalla lisää saamen kieltä taitavia opettajia, ja c) laajentamalla nykyisten, myös etäopetuksena toteutettavien, saamen kielten kurssien saavutettavuutta saamelaisalueen ulkopuolella. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa, että sosiaali- ja terveysalan toimijat, myös yksityiset ja saamelaisalueen ulkopuoliset toimijat, noudattavat saamen kielilakiin perustuvaa velvoitetta taata palvelujen tarjoaminen saamen kielillä.

Saamelaisten kulttuuriset oikeudet

50. Komitea on huolestunut siitä, että lainsäädännön muutokset, infrastruktuurihankkeet ja tunkeutuminen saamelaisten maille ovat heikentäneet saamelaisten oikeuksia ylläpitää

elämäntapaansa ja perinteisiä elinkeinojaan, kuten poronhoitoa ja kalastusta. Komitea on huolestunut myös siitä, ettei ole olemassa oikeudellista velvoitetta kuulla saamelaisia heidän vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksensa hankkimiseksi asioissa, jotka vaikuttavat heidän maihinsa ja luonnonvaroihinsa. Lisäksi komitea pitää valitettavana sitä, että Kansainvälisen työjärjestön (ILO) itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen, 1989 (nro 169) ratifiointi on viivästynyt (1 artiklan 1 kappale ja 2 artiklan 2 kappale sekä 11 ja 15 artikla).

51. Komitea vaatii sopimusvaltiota ryhtymään toimiin tapauksissa, joissa saamelaisten oikeuksia ylläpitää kulttuuriaan, elämäntapaansa ja perinteisiä elinkeinojaan on loukattu. Tältä osin komitea suosittelee, että sopimusvaltio arvioi näitä oikeuksia koskevan nykyisen lainsäädännön vaikutukset ja tekee tarvittavat muutokset muun muassa poronhoitolain uudistuksen yhteydessä. Lisäksi komitea vaatii sopimusvaltiota vahvistamaan saamelaisten oikeudellista tunnustamista alkuperäiskansaksi sekä oikeudellisia ja menettelyllisiä takeita saamelaisten vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen hankkimisesta kansainvälisten vaatimusten mukaisesti. Komitea myös kannustaa sopimusvaltiota jouduttamaan ILO:n itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen, 1989 (nro 169) ratifiointia. Komitea kehottaa sopimusvaltiota perehtymään komitean yleiskommenttiin nro 21 (2009) jokaisen oikeudesta osallistua kulttuurielämään.

73. Oikeus omiin maihin ja luonnonvaroihin on saamelaisille heidän pitkäaikaisen hyvinvointinsa välttämätön edellytys ja perusedellytys sille, että he voivat edelleen säilyä erillisenä kansana. Vaikuttaa siltä, että Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa näiden oikeuksien tunnustaminen, täytäntöönpano ja juridinen suojelu ovat riittämättömiä, mikä aiheuttaa jatkuvaa epävarmuutta ja -vakautta. Erityisraportoija ymmärtää toki luonnonvaroihin liittyvien investointien erityisen tärkeyden tutkittujen kolmen maan taloudelle. Hänen näkemyksensä mukaan maat eivät kuitenkaan pysty saavuttamaan tavoitteitaan edistää kaivostoimintaansa sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla, mikäli saamelaisten oikeuksia ei oteta riittävästi huomioon eikä niitä suojella luonnonvarojen hyödyntämistä säätelevässä lainsäädännössä.

74. Niiden kansainvälisten sitoumusten valossa, joita Norja ja Ruotsi ovat tehneet ja mihin ne ovat sitoutuneet suhteessa saamelaisiin, Norjan kaivoslaki ja Ruotsin mineraalilaki herättävät vakavia epäilyksiä kyseisten valtioiden kyvystä kunnioittaa, suojella ja toteuttaa ihmisoikeuksia kaivostoiminnan yhteydessä. Ne herättävät epäilyksiä myös siitä, ovatko valtiot asettaneet riittävän selkeitä odotuksia sen suhteen, että kaikki yritykset kunnioittavat ihmisoikeuksia kaikissa toiminnoissaan. Yritysten näkökulmasta puutteelliset sääntelyjärjestelmät ovat myös luoneet esteitä, joiden vuoksi yritykset eivät pysty toimimaan tavalla, joka vastaisi alkuperäiskansojen oikeuksia koskevia kansainvälisiä vaatimuksia.

75. Suomen kaivoslaki osoittaa, että maan hallitus pyrkii vastaamaan saamelaisten esittämiin huoliin. Käytännössä vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei laki riitä täyttämään siinä esitettyä tavoitetta sen varmistamisesta, että kaivostoiminta ja kullanhuuhdonta sovitetaan yhteen ”siten, että saamelaisten oikeudet alkuperäiskansana turvataan”. Erityisraportoija huomauttaa myös, että vuoden 2016 lailla Metsähallituksesta on merkittäviä vaikutuksia saamelaisiin ja että saamelaisia koskevien suojelupykälien poistaminen ei ole saamelaisia koskevien kansainvälisten ihmisoikeussitoumusten mukainen.

C. Suomi

85. Erityisraportoija kehottaa hallitusta aloittamaan uudelleen neuvottelut saamelaiskäräjien kanssa saamelaiskäräjistä annettuun lakiin tehtävistä muutoksista ja kehittämään yhdessä sen kanssa lopullisen ja molempien osapuolten kannalta hyväksyttävän ehdotuksen, joka ottaa kantaa kaikkiin asioihin, myös niihin, jotka koskevat esimerkiksi saamelaismääritelmää vaaliluetteloon rekisteröitymistä varten.

86. Suomen tulisi ensisijaisena toimenaan muuttaa poronhoitolakiaan ja asettaa saamelainen poronhoitotapa erityissuojelukseen, koska kyseisellä elinkeinolla on niin keskeinen asema saamelaiskulttuurissa.

87. Suomen tulisi saamelaiskäräjien kanssa käytävien neuvotteluiden kautta jatkaa sen arvioimista, miksi kaivoslakia ei toteuteta tehokkaasti ja mihin kohtuullisiin lisätoimiin voitaisiin ryhtyä tilanteen korjaamiseksi.

88. Jotta voitaisiin varmistaa se, ettei Metsähallituksesta annetun lain täytäntöönpano rapauta saamelaisten ihmisoikeuksia, saamelaiskäräjille, kolttien kyläkokoukselle sekä asianosaisille saamelaisyhteisöille tulisi taata aiempaa suurempi sananvalta asiaan liittyvissä prosesseissa. Vähintään laissa asetettuihin kuntakohtaisiin toimikuntiin tulisi tulla täysi ja tehokas saamelaisedustus ja edustajille tulisi antaa selkeästi määritelty valtuutus arvioida kaikkien toimien mahdollisia vaikutuksia saamelaisten oikeuteen ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan ennen kuin mitään lupia myönnetään. Tällaisten lupien myöntämisestä tulisi pidättäytyä kokonaan, jos on olemassa vaara, että toiminta horjuttaa saamelaisten tai kolttien elinkeinojen ja kulttuurin harjoittamisolosuhteita tai jos ne aiheuttavat merkittävää vahinkoa poronhoidolle.

89. Suomen tulisi ensisijaisena asiana varmistaa, että saamen kielen elvytysohjelma saa riittävää ja pitkäaikaista rahoitusta, että sen toteutusta arvioidaan vuosittain ja että siitä raportoidaan edelleen YK:n ihmisoikeusmekanismeille sopimusvalvontaelinten arvioinnin yhteydessä. Suomen tulisi puuttua saamenkielisten opettajien ja oppimateriaalien puutteeseen erityisesti lukumäärältään pienempien koltan ja inarinsaamen osalta ja varmistaa, että etäoppimiselle annetaan lisärahoitusta. Läheisessä yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa Suomen tulisi kehittää saamelaista opetussuunnitelmaa saamelaisten kotiseutualueella annettavaa opetusta varten ja valmistella ja hyväksyä kansallinen opetussuunnitelma yhdessä saamelaiskäräjien kanssa sen varmistamiseksi, että siihen sisältyy riittävästi saamelaisten historiaa ja kulttuuria koskevaa opetusta ja että se on paikkansapitävää.

4. Komitea panee merkille, että Suomen ylemmät tuomioistuimet ovat vedonneet yleissopimukseen arvioidessaan uudelleen kansallisten tuomioistuinten ratkaisuja. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, ettei sopimusvaltio ole antanut käytännön esimerkkejä oikeustapauksista, joissa yleissopimuksen määräyksiä on sovellettu suoraan, erityisesti jättämällä soveltamatta kulloistakin asiaa koskevia kansallisia säännöksiä, jotka ovat olleet ristiriidassa yleissopimuksen kanssa. Lisäksi komitea ilmaisee huolensa siitä, ettei komitean marraskuussa 2018 hyväksymiä ratkaisuja saamelaisten itsemääräämisoikeudesta ole pantu täytäntöön. Päinvastoin, korkeimman hallinto-oikeuden 5. heinäkuuta 2019 tekemät päätökset, joilla 97 henkilöä palautettiin saamelaiskäräjien vaaliluetteloon vaalilautakunnan poistettua heidät siitä, näyttävät olevan ristiriidassa komitean ratkaisujen kanssa. Suomen hallitus ei myöskään peruuttanut tai lykännyt syyskuussa 2019 pidettyjä saamelaiskäräjien vaaleja, minkä vuoksi saamelaiskäräjien kokoonpano muuttui merkittävästi, kun siihen otettiin mukaan etnisiä suomalaisia, joita saamelaiskäräjät ei katso saamelaisiksi (2 artikla).

5. Sopimusvaltion tulisi jatkaa pyrkimyksiään tiedottaa yleissopimuksesta ja sen valinnaisesta pöytä- kirjasta sekä antaa niihin liittyvää koulutusta lakimiehille, syyttäjille, tuomareille, lainvalvontaviranomaisille ja suurelle yleisölle. Sopimusvaltion olisi myös viipymättä noudatettava kaikkia saamelaisten alkuperäiskansaa koskevia komitean ratkaisuja asianmukaisten ja tehokkaiden järjestelmien avulla taatakseen oikeudenloukkausten uhrien oikeuden tehokkaaseen oikeuskeinoon yleissopimuksen 2 artiklan 3 kappaleen mukaisesti.

Ihmisoikeusvaikutusten arviointi

6. Komitea panee merkille, että eri toimijat, kuten lainsäädännön arviointineuvosto, arvioivat lainsäädäntöehdotusten ja muiden politiikkaehdotusten ihmisoikeusvaikutuksia. Komitea panee myös merkille, että oikeuskansleri ja eduskunnan perustuslakivaliokunta valvovat lainsäädännön perustuslainmukaisuutta ja ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamista. Se on kuitenkin huolestunut tiedoista, joiden mukaan tätä arviointia ei tehdä järjestelmällisesti ja arviointi vaikuttaa vain rajallisesti lasten, naisten, turvapaikanhakijoiden, maahanmuuttajien ja saamelaisten oikeuksien ylläpitämiseen, etenkin kun on kyse tätä aihetta koskevien tietojen keruusta ja tarkastelusta (2 artikla).

7. Sopimusvaltion tulisi tehostaa järjestelmiä, joiden avulla arvioidaan lainsäädäntö- ja politiikkaehdotusten ihmisoikeusvaikutuksia ennen ehdotusten hyväksymistä, jotta varmistettaisiin niiden olevan sopusoinnussa yleissopimuksen kanssa erityisesti silloin, kun ne koskevat haavoittuviin ryhmiin kuuluvien ihmisten oikeuksia. Sopimusvaltion tulisi myös tehostaa järjestelmäänsä, jonka avulla se kerää luotettavia, eriteltyjä tietoja arvioidakseen lainsäädännön ja politiikan vaikutuksia yleissopimuksella turvattuihin oikeuksiin.

Saamelaisten alkuperäiskansan oikeudet

42. Komitea tunnustaa sopimusvaltion toimet, joihin se on ryhtynyt edistääkseen saamelaisten oikeuksia muun muassa käynnistämällä totuus- ja sovintokomission perustamisen. Komitea on kuitenkin edelleen huolestunut siitä, että huolimatta sen marraskuussa 2018 hyväksymistä saamelaisten oikeuksia koskevista ratkaisuista ei lakia saamelaiskäräjistä edelleenkään ole muutettu siten, että lailla taattaisiin saamelaisille itsemääräämisoikeus muuttamalla etenkin lain 3 §:ää saamelaisen määritelmästä ja 9 §:ää, jossa säädetään viranomaisten velvoitteesta neuvotella saamelaiskäräjien kanssa kaikista laajakantoisista ja merkittävistä toimenpiteistä, jotka voivat välittömästi ja erityisellä tavalla vaikuttaa saamelaisten asemaan alkuperäiskansana. Päinvastoin, korkeimman hallinto-oikeuden 5. heinäkuuta 2019 tekemät päätökset ja hallituksen päätös olla peruuttamatta tai siirtämättä saamelaiskäräjien vaaleja syyskuussa 2019 näyttävät olevan ristiriidassa saamelaisia koskevien komitean ratkaisujen kanssa (ks. 4. ja 5. kohta edellä). Komitea on huolestunut myös tiedoista, joiden mukaan toimenpiteiden, kuten kehityshankkeiden, vaikutuksia saamelaisten kulttuuriin ja perinteisiin elinkeinoihin on arvioitu epämääräisillä perusteilla, minkä vuoksi viranomaiset eivät ole käyneet tarkoituksenmukaisia neuvotteluja hankkiakseen saamelaisten vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen. Komitea panee myös merkille, ettei sopimusvaltio ole vieläkään ratifioinut ILOn vuoden 1989 itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevaa yleissopimusta (nro 169) (1, 25 ja 27 artikla).

43. Sopimusvaltion tulisi

(a) jouduttaa saamelaiskäräjistä annetun lain ja etenkin sen saamelaisen määritelmää koskevan 3 §:n ja vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatetta koskevan 9 §:n uudistamista kunnioittaakseen saamelaisten itsemääräämisoikeutta yleissopimuksen 25 artiklan mukaisesti, luettuna yksin ja yhdessä 27 artiklan kanssa, sellaisina kuin näitä artikloja tulkitaan yleissopimuksen 1 artiklan valossa, ja pannakseen täytäntöön komitean marraskuussa 2018 hyväksymät ratkaisut;

(b) arvioida uudelleen ne nykyiset säädökset, politiikka ja käytännöt, joilla säännellään saamelaisten oikeuksiin ja etuihin mahdollisesti vaikuttavaa toimintaa, kuten kehityshankkeita ja kaivosteollisuuden toimintaa, varmistaakseen käytännössä tarkoituksenmukaiset neuvottelut saamelaisten kanssa heidän vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksensa hankkimiseksi;

(c) harkita ILOn vuoden 1989 itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen ratifioimista (nro 169);

(d) jouduttaa pyrkimyksiään tarjota keskus- ja paikallishallinnon virkamiehille, poliiseille, syyttäjille ja tuomareille asianmukaista koulutusta tarpeesta kunnioittaa saamelaisten alkuperäiskansan oikeuksia.

45. Komitean työjärjestyksen 75 säännön 1 kohdan mukaisesti sopimusvaltiota pyydetään antamaan 26. maaliskuuta 2023 mennessä tiedot edellä 15. kohdassa (vihapuhe ja viharikokset), 19. kohdassa (naisiin kohdistuva väkivalta) ja 43. kohdassa (saamelaisten alkuperäiskansan oikeudet) annettujen komitean suositusten täytäntöönpanosta.

100.139 Laatii ja edistää eri kulttuurit huomioon ottavia hankkeita, joissa tarjotaan palveluja vähemmistöryhmille, kuten romaneille ja saamelaisille sekä maahanmuuttajille ja pakolaisille (Malediivit);

100.143 Suojelee saamelaisten taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia sellaisilta kielteisiltä vaikutuksilta, joita yksityisten toimijoiden suorittamista hakkuista ja muusta toiminnasta voi seurata (Guatemala);