Puheenjohtaja Sanila-Aikion puhe piispa Keskitalon virkaan vihkimisen kutsutilaisuudessa

/in , /by

Arvoisa piispa Keskitalo, kunnioitetut arkkipiispa ja piispa ja hyvät juhlavieraat,

Saamelaiskäräjien puolesta haluan tervehtiä uutta saamelaisten piispaa. Suomessa meitä saamelaisia on noin 10 000 ja saamelaisia asuu 240 eri kunnassa. Saamelaisten kotiseutualueella asuu noin kolmasosa saamelaisista ja koko Lapissa vähän reilu puolet. Evankelisluterilaisen kirkon laaja Oulun hiippakunta onkin monella tapaa tärkeä alue, ei vain siksi, että se sisältää saamelaisten kotiseutualueen pohjoisimmassa Suomessa, mutta koska saamelaisista suuri osa asuu saamelaisten kotiseutualueen eteläiseltä rajalta tänne Ouluun olevalla alueella, Oulun ja Rovaniemen ollessa yksiä suurimpia saamelaiskyliä. Oulun hiippakunta on evankelisluterilaisen kirkon saamelaistyön kehto.

Olen erittäin iloinen, että teimme tänään yhdessä historiaa, kun Raamatun pohjoissaamenkielinen uusi käännös oli ensimmäistä kertaa virallisesti käytössä, eikä vähempää kuin saamelaisten piispan vihkimysmessussa. Olen varma, että käännös tulee puhuttelemaan ja avaamaan sellaisia ovia pohjoissaamenkielisten sisimmässä, mitä ei avata kuin avaimella, joka on tehty omasta äidinkielestä. Tämä Raamatun pohjoissaamenkielinen käännös olkoon myös inspiraationa ja apuna inarin- ja koltansaamenkielisten Raamatun käännösten saamiseksi.

Toivon lämmintä ja läheistä suhdetta saamen kansan ja uuden piispamme välille. Toivon, että pääsette osaksi jokapäiväistä arkeamme sen iloineen ja suruineen, etelä- ja pohjoistuulineen. Toivon, että opitte saamelaisten arvoista, kielestä, kulttuurista, elinkeinoista sekä luontosuhteestamme. Toivon, että kuulette herkällä korvalla sanottavamme ja kuuntelette vielä herkemmällä korvalla, mitä emme sano. Toivon Teille viisautta tehdä saamelaisia koskevia kauaskantoisia päätöksiä yhdessä saamelaisten kanssa. Toivon Teidän tukevan ja kehittävän kirkon saamelaistyötä tuoden sen tärkeyden ja tarpeellisuuden esiin myös muulle Suomelle. Toivon myös huomionne kiinnittyvän ekumeenisen saamelaistyön kehittämiseen.

Haluan muistuttaa, että molemmat kansan kirkkomme tekevät sielunhoidollista työtä saamelaisten keskuudessa tilanteessa, jossa Suomessa ei ole tarjolla saamenkielisiä tai saamelaiskulttuurinmukaisia mielenterveyspalveluja. Tämä vaatii saamelaistyön henkilöstöltä erityistä osaamista sekä voimia. On erittäin tärkeää, että Te piispana annatte tukenne ja neuvonne alaisillenne, jotka kohtaavat kansani vaikeina hetkinä.

Saamelaisten sukupolvilta toisille siirtyneet traumat ja uudet taakat murtavat päivä päivältä kansaani. Silti saamen kansa, me olemme vielä täällä. Ja yksi ihminen, yksi virkamies, yksi kansanedustaja, yksi ministeri, yksi pappi, yksi kirkkoherra, yksi piispa voi olla tulevaisuutemme kannalta hyvin merkittävässä asemassa.

Määŋgid ärmmreeʹǧǧes iiʹjjid! Monia armorikkaita vuosia!

Späʹsseb, takkâ, giitu, kiitos!

Lisätietoja
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila Aikio, tiina.sanila-aikio(at)samediggi.fi, +358 50 300 1780

Puheenjohtaja Sanila-Aikion puhe arktisten maiden ympäristöministerikokouksessa

/in , /by

Saamelaiskäräjien puheenjohtajan Tiina Sanila-Aikion puhe arktisten maiden ympäristöministerikokouksessa (The Arctic Environment Ministers’ meeting) Rovaniemellä 11. lokakuuta 2018 (englanniksi).

Excellences,

Ladies and Gentlemen, brothers and sisters,

It is an honor and privilege for me to welcome you, on behalf of the Sámi Parliament in Finland to the Arctic Environment Ministers’ Meeting – Exploring Common Solutions for the Arctic Environment.

Exploring and finding common solutions for the Arctic Environment should be priority for all of us. I believe the key for this is a cooperation between everyone – decision makers, indigenous peoples, scientists, researchers and the civil society.

I am delighted to welcome all the distinguished participants. You have travelled from the different regions to be present at this important meeting. I wish to extend my appreciation to the Government of Finland for the efforts to further develop the cooperation for promoting the well-being of the Arctic.

In addressing, planning and implementing common goals, it is important to clearly establish an effective cooperation. Cooperation between the Sámi Parliament and the ministry of the Environment in international environmental negotiations is crucial to achieve common goals. The Sámi Parliament participates in the preparations for the conferences and is part of the delegation of Finland, where the representative of the Sámi Parliament and the ministry of the Environment work together to achieve the best solutions for the Sámi and the environment.

Finally, it is particularly important to know and establish constructive relationships at regional level. Exchange of experience, methodologies and good practice at this level is very useful. Regional meetings and cooperation of different Arctic actors have provided important opportunities to develop capacity and skills and to explore common solutions of our home, the Arctic.

I want to remind us of the principles of full and effective participation of indigenous peoples and appropriate funding to strengthen the participation of indigenous peoples and their institutions in the Arctic cooperation. In addition, capacity-building is important for mutual learning for both indigenous peoples and the Arctic states to respond to our common challenges.

Participation in this important meeting thus carries an important responsibility. Mother Earth needs our attention.

Thank you.

 

Seuraa verkossa

Rovaniemen arktista ympäristöviikkoa voi seurata Twitterissä tunnisteilla:
#ABACongress
#ArcticEnv2018
#ArcticYouth

 

Lisätietoja

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila Aikio, tiina.sanila-aikio(at)samediggi.fi, +358 50 300 1780

Puheenjohtaja Sanila-Aikion puhe arktisessa biodiversiteettikongressissa

/in , /by

Saamelaiskäräjien puheenjohtajan Tiina Sanila-Aikion puhe arktisessa biodiversiteettikongressissa (The Arctic Biodiversity Congress) Rovaniemellä 9. lokakuuta 2018 (englanniksi).

His Excellency Mr. President,

Excellences,

Ladies and Gentlemen, brothers and sisters,

It is a great honor for me to be addressing you today at this important event, the Arctic Biodiversity Congress 2018. We are gathered here today because we share a common threat and commitment to the wellbeing of our home, the Arctic.

Yesterday was an alarming day for the world. After years of research, the Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC) issued a special report on the impact of global warming of 1.5C. Report is the most extensive warning yet on the risks of rising global temperatures and it underlines that this is the final call. Keeping to the preferred target of 1.5 degrees above pre-industrial levels will mean ”rapid, far-reaching and unprecedented changes in all aspects of society”. Concerning point of the report are the differences of impacts between 1.5 degrees and 2 degrees.

Looking at the state of the world around us, the situation is deeply concerning. While the entire world as we know, is under threat, the Arctic is especially vulnerable. According to the report, warming greater than the global annual average is being experienced in many land regions, including two to three times higher in the Arctic. There is high confidence that the probability of a sea-ice-free Arctic Ocean during summer is substantially lower at global warming of 1.5 degrees when compared to 2 degrees. With 1.5 degrees of global warming, one sea ice-free Arctic summer is projected per century.

In addition, report identifies those populations that at higher risk of adverse consequences of global warming of 1.5 degrees and beyond, including disadvantaged and vulnerable populations, for instance indigenous peoples. High-risk regions include Arctic, dryland regions, small-island developing states, and least developed countries. Furthermore, report illustrates the implications of global warming for people, economies, and ecosystems. Unique and threatened systems, such as coral reefs, the Arctic and its indigenous people, mountain glaciers, and biodiversity hotspots are in very high risks of severe impacts.

There is ample evidence that climate change affects biodiversity. Climate change is already forcing biodiversity to adapt. There is no question the continued loss of biodiversity and climate change undermine human well-being. Everyone will suffer the consequences, but mainly those who have contributed the less, for example indigenous peoples. Abandonment of traditional way of life, land use-systems and loss of indigenous knowledge and practices have a significant impact on Indigenous peoples’ lives, cultures, languages, traditional livelihoods and food systems.

I believe we can all unite around well-being of the Arctic environment and embrace this as a core theme of these days here in Rovaniemi. Well-being of the Arctic is the most rational and worthwhile investment in our collective future.

In Rio de Janeiro, in 1992, nations met at the United Nations Conference on Environment and Development to seek solutions to issues such as poverty, the growing gap between industrialized and developing countries, and growing environmental, economic and social problems. The objective was to set a course for sustainable development around the world. One of the results of the Conference were two legally binding conventions, Framework Convention on Climate Change and Convention on Biological Diversity.

In 1996, the Arctic Council was established as a forum for promoting cooperation, coordination, and interaction among the Arctic States, with the involvement of the Arctic Indigenous Peoples.

In Paris, in December 2015, global leaders made a commitment to reduce global warming adopting the first-ever universal, legally binding global climate deal. The agreement sets out a global action plan to put the world on track to avoid dangerous climate change by limiting global warming to well below 2 degrees aiming to limit the increase to 1.5 degrees.

Now, in 2018, we need to do more. There is still a significant gap between the intentions and a real action. We must act now and discuss, recognize and address these gaps before it indeed is too late. Global challenges such as climate change and biodiversity loss can only be met through cooperation.

We must start making more environmental friendly political choices. To cut the ancient forest of the Arctic for bioenergy or to build a Railway to connect the Arctic sea and rest of Europe to transport natural resources, even oil, of the Arctic are not environmental friendly choices. We need our forests to store carbon, maintain biodiversity and for the traditional livelihoods of the Sámi. We don’t need a railway to cut through our forests and territories that benefits of the warming Arctic.

Traditional lands of indigenous peoples´ guard over 80 per cent of the planet’s biodiversity and indigenous peoples are effective stewards of these areas. These areas are a vital strategy for tackling climate change. In short, if we are to achieve the goals of the Paris Agreement and maintain biodiversity, we must recognize, advance and safeguard the rights of indigenous peoples to govern their lands and waters. Conserving natural terrestrial, freshwater and marine ecosystems and restoring degraded ecosystems is essential for the overall goals of national, regional and international politics of climate change and biodiversity.

The traditional knowledge of biodiversity of the Sámi forms an integral part of our cultural heritage, traditional livelihoods and languages. Preserving such traditional knowledge must not lead to its exploitation against the will of the Sámi and traditional knowledge must be maintained within the Sámi community. Traditional knowledge of Indigenous Peoples has emerged as an essential resource, alongside western science, to inform environmental decision-making in national and global intergovernmental processes. The only way traditional knowledge of Indigenous Peoples’ can be used correctly in decision making is to include the traditional knowledge holders into decision-making processes.

The Finnish Working Group on Article 8(j) has defined the essential content of the traditional knowledge protected by the Convention on Biological Diversity and its article 8(j):

The biodiversity-related traditional knowledge of the Sami manifests itself in the traditional use of nature by the Sami and in the Sami livelihoods based on nature, i.e. reindeer husbandry, fishing, hunting, gathering and handicrafts – as well as the Sami people’s relationship with nature. The knowledge is communicated through the terminology in the Sami language pertaining to nature, the terrain, the weather, reindeer husbandry, handicrafts as well as hunting and fishing, in addition to the Sami place names. Traditional knowledge is transmitted by means of conscious teaching, the example presented by the older generations, yoik singing and oral traditions as well as through the practices of reindeer husbandry, fishing, hunting, gathering and handicrafts.

Biodiversity issues need to receive much higher priority in policy making and development planning at every level. Cross-border collaboration and cooperation with Indigenous Peoples like the Arctic Council is essential, given that biodiversity challenges recognize no national and other boundaries.

I look forward to discussing here today new ideas and solutions for the Arctic. We know what we need to do and there is no reason to not act now.

Thank you.

 

Seuraa verkossa

Rovaniemen arktista ympäristöviikkoa voi seurata Twitterissä tunnisteilla:
#ABACongress
#ArcticEnv2018
#ArcticYouth

 

Lisätietoja

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila Aikio, tiina.sanila-aikio(at)samediggi.fi, +358 50 300 1780

I varapuheenjohtaja Heikki Palton puhe Lapin poro- ja kalapäivillä 16.5.2018

/in /by

Minun nimeni on Heikki Paltto ja toimin Saamelaiskäräjien I varapuheenjohtajana. Kiitän järjestäjiä kutsusta tulla puhumaan tilaisuuteen. Kommenttipuheenvuoroni tarkoituksena on nostaa esiin muutamia saamelaiskulttuurin kannalta keskeisiä näkökohtia, jotka tulee ottaa huomioon, kun tutkitaan ja keskustellaan laidunten kunnosta sekä pohditaan jatkotoimenpiteitä ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävien maankäyttöratkaisujen löytymiseksi.

Ensinnäkin haluan kiittää aiempia puhujia mielenkiintoisista esitelmistä sekä erityisesti siitä, että muun maankäytön vaikutuksia porojen laidunalueisiin on alettu tutkia ja tunnustaa laidunten kuntoon vaikuttavana tekijänä. Pidän tärkeänä, että laiduntutkimusten näkökulma on laajentunut ja että tutkimuksissa analysoidaan myös muutoksia laidunten käytettävyydessä, sillä muulla maankäytöllä on tutkitusti vaikutuksia porojen laidunkäyttäytymiseen ja siten poronhoidon käytänteisiin laajemmin. Ilmastonäkökulman sisällyttämistä laidunten tilaa ja saamelaisten kotiseutualueen maankäyttöä koskevaan tutkimukseen ja keskusteluun pitäisi edelleen lisätä, sillä sen vaikutukset näkyvät alueemme herkässä luonnossa sekä luontoon perustuvissa saamelaiselinkeinoissa jo nyt ja varautuminen muutoksiin on tärkeää myös saamelaisten ja heidän kielensä ja kulttuurinsa tulevaisuuden kannalta.

Ilmastonmuutos on myös välttämätön tekijä laiduntutkimustulosten luotettavuuden kannalta, sillä tutkimusten mukaan porojen laidunten valintaan vaikuttaa keskeisesti lumen syvyys, kovuus ja tiheys, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa. Poro pyrkii hakeutumaan alueille, joissa ravinnon saanti saatavuuden ja laadun suhteen on edullisin vuodenaikaan nähden. Talviaikana poron kunnon kannalta on tärkeintä, että ravinnon saatavuus on riittävää ja sen hankkimiseen käytetty energia on pienempi kuin siitä saatu energiamäärä. Jos kaivettavia ravintokohteita on saatavilla runsaasti, poro pitäytyy niiden käytössä, mutta jos kaivaminen niukoilla jäkälälaitumilla ei enää ole poron energiatalouden kannalta kannattavaa, poro laiduntaa mieluummin luppoa ja naavaa, mikäli sitä on saatavilla. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna on erittäin tärkeää ottaa huomioon myös metsätalouden vaikutukset lupon ja naavan saatavuuteen ja siten porojen laidunkäyttäytymiseen ja edelleen laidunten kuntoon.

Saamelaiskulttuurin näkökulmasta katsottuna laitumiin liittyvässä keskustelussa ei ole kyse ainoastaan laidunten ekologisesta kantokyvystä ja eri maankäyttömuotojen yhteensovittamisesta, vaan ennen kaikkea poronhoidon harjoittamisedellytyksissä tapahtuvien muutosten sosiaalisista, terveydellisistä ja kulttuurisista vaikutuksista. Viime kädessä saamelaisten kotiseutualueella on kyse saamelaisten perustuslaissa turvatusta oikeudesta ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan, johon olennaisesti poronhoito kuuluu. Tämä tulee olla myös lähtökohtana, kun pohditaan toimenpiteitä laidunten kantokyvyn turvaamiseksi, ei ainoastaan seuraavaksi 10-vuotiskaudeksi, vaan seuraavaksi sadaksi vuodeksi, jotta toimenpiteet kohdistetaan siten, että saamelaisten oikeudet alkuperäiskansana voidaan turvata pitkäjänteisesti ja laidunteen kuntoon kohdistuvat negatiiviset vaikutukset voidaan kokonaisvaltaisesti minimoida.

Saamelaisille kysymys laidunten riittävyydestä ei ole ainoastaan elinkeinoon liittyvä kysymys, vaan sillä on heijastevaikutuksia jo nyt mm. saamelaisten terveyteen: Suomen saamelaismiesten itsemurhariski sekä uhka joutua väkivallan kohteeksi verrattuna valtaväestön miehiin on hälyttävällä tasolla – itsemurhariski on yli kaksinkertainen. Lisäksi esimerkiksi Ruotsissa lähes puolet keski-ikäisistä poronhoitajamiehistä kärsii ahdistus- ja masennusoireista, joiden taustalla on katsottu olevan erityisesti poronhoitoon kohdistuva suuri paine ympäröivän yhteiskunnan taholta (mm. petovahingot sekä laitumiin vaikuttavat metsätalous-, tuuli- ja vesivoimahankkeet, matkailuelinkeino sekä yhteiskunnan infrastruktuuri kuten tiet ja rautatiet).

Onkin selvää, että nyt, kun asetetaan jälleen suurimmat sallitut poroluvut, tunnustetaan, ettei pelkän laiduninventointitiedon perusteella saada riittävästi tietoa laidunten kunnosta ja siihen vaikuttavista tekijöistä edellä mainitun päätöksen tekemiseksi. Laiduninventointi ei esimerkiksi arvioi ilmastonmuutoksen vaikutuksia laidunten käytettävyyteen ja kuntoon, mitä on pidettävä jatkoselvitystarpeena tulosten luotettavuuden arvioimiseksi. Laiduninventoinnin jälkeen on välttämätöntä arvioida saamelaisten kotiseutualueen maankäytön sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia laitumiin kokonaisuutena, jotta kyetään riittävään ja luotettavaan tietoon pohjautuvia ratkaisuja tekemään tarvittavista jatkotoimenpiteistä. Tällöin on otettava huomioon myös mahdollisten jatkotoimenpiteiden kulttuuriset, sosiaaliset sekä poronhoidon kannalta taloudelliset vaikutukset.