Puheenjohtaja Tuomas Aslak Juuson puheenvuoro Saamelaiskäräjien järjestäytymiskokouksen yhteydessä

Käännös saamesta suomeen 28.2.2020

Haluan kiittää Suomen Saamelaiskäräjien jäseniä ja myös saamelaisia tästä suuresta vastuusta, jonka olen nyt saanut. Otan Saamelaiskäräjien puheenjohtajan toimen vastaan suurella nöyryydellä ja tulen uurastamaan koko Saamen kansan oikeuksien ja asioiden puolesta.

Saamelaiskäräjät on tärkeä elin saamelaisille, meidän työmme on valvoa ja edistää saamelaisten etuja, oikeuksia ja prioriteettejä. Suomen perustuslakia ja Suomen kansainvälisiä sitoumuksia tulee toteuttaa ja myös sitä kautta vahvistaa ja edistää Saamelaiskäräjiä saamelaisten kielellisenä ja kulttuurisena itsehallintoelimenä. Nimenomaan saamelaisia edustavana elimenä.

Saamelaiskäräjälaki on aivan keskeisenä asiana tässä, miten meidän itsehallinto tulee kehittymään. On tärkeää muistaa, että alkuperäiskansojen oikeuksien tulee olla Saamelaiskäräjien aseman edistämisen perustana. Erityisesti YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista tulee olla ohjenuorana meille kaikille ja se, että Saamelaiskäräjien tulee rakentua saamelaisten arvojen pohjalle.

Ilmastonmuutos on tietenkin myös saamelaisille suuri uhka. Uusimman tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos on vaikuttanut vahvasti saamelaisten elinkeinojen harjoittamiseen, ja erityisesti poronhoidon sopeutumiseen. Nykyisessä toimintasuunnitelmassa myös ilmastonmuutos on nostettu tärkeäksi ja merkitty tärkeäksi asiaksi ja hyvä niin. Uskon, että olemme kaikki hyvin suurella yksimielisyydellä painottamassa ilmastonmuutosta, saamelaiselinkeinoja ja luonnonmonimuotoisuutta koskevia asioita niin kuin toimintasuunnitelmassa lukee. Saamelaiskäräjien tulee työskennellä kovasti sen eteen, että tulevan ilmastolain uudistamisessa tulee ilmastonmuutosasia saamaan huomiota saamelaisten kannalta. Saamen ilmastopaneeli olisi yksi iso askel, miten saada saamelaisten oma ääni kuuluviin.

Saamelaiskäräjien yhtenä pidemmän ajan haasteena on ollut saamelaisten maa- ja vesioikeuksien edistäminen. Meidän tulee jatkaa tätä työtä, sekä edistää meidän oikeuksien tunnustamista ja toteuttamista. ILO 169 -sopimuksen ratifiointi on tärkeä asia saamelaisille, myös eri yhteyksissä kuten lainsäädännössä ja maiden ja vesien hyödyntämisen ja hallinnoinnin päätösprosesseissa. Toivon meidän pystyvän puolustamaan ja edistämään saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana.

Haluan nostaa esille hyvin periaatteellisen päätöksen, jonka Ruotsin korkein oikeus antoi Girjás palkisen ja Ruotsin valtion oikeudenkäynnissä. Suomen oikeushistoria on samankaltainen Ruotsin oikeushistorian kanssa. Girjás palkinen voitti Ruotsin valtion ruotsalaisessa korkeimmassa oikeusjärjestelmässä. Korkein oikeus päätti, että Girjás palkisella on yksinoikeus päättää, miten metsästyksestä ja kalastuksesta palkisessa päätetään. Tuomio oli ennakkotapaus ja sen odotamme vaikuttavan myös muiden saamelaisyhteisöjen juridiseen asemaan Ruotsissa ja myös Suomessa ja Norjassa. Ruotsin korkeimman oikeuden päätöksen mukaan saamelaisilla on oikeus päättää omasta kulttuurista, elinkeinoista ja identiteetistä. Minun näkemykseni mukaan Girjás palkisen ennakkotapaus tulee huomioida Suomessa saamelaiskäräjälain uudistamisen yhteydessä ja muutoin päätettäessä saamelaisten oikeusasemasta Suomessa ja erityisesti saamelaiselinkeinoja koskevissa oikeuksissa ja itsehallinnossa.

Suurin osa Saamelaiskäräjien jäsenistä on mediatietojen mukaan painottanut, että saamelaiskäräjälain uudistaminen ja itsehallinto sen puitteissa ovat tämän vaalikauden tärkeimmät asiat.

Haluan itse jatkaa vahvaa panostusta saamelaisten perinteisten elinkeinojen aseman edistämisessä! Muun muassa saamelaisten poronhoito, kalastus, metsästys ja käsityö ovat meidän kulttuurimme perusta ja tärkeä osa meidän kaikkien elämässä. Saamelaiset ovat pystyneet selviytymään erilaisten aikojen ja tilanteiden läpi ja toivon, että meidän työmme pohjana on perinteisten elinkeinojen säilyttäminen ja kehittäminen. Toivon myös hyvää yhteistyötä kaikkien elinkeinojen kanssa ja olen nähnyt, että Saamelaiskäräjistä on ollut apua esimerkiksi saamelaisporonhoidolle erilaisissa yhteyksissä. Katson myös, että saamelaisten perinteinen osaaminen on keskeisessä osassa siinä, minkälaisin arvoin ja näkemyksin Saamelaiskäräjät tulee ottamaan askeleita eteenpäin.

Samalla kun meidän kulttuurimme perustan vaaliminen on tärkeää, me elämme uusien haasteiden keskellä kansana. Tänä päivänä suurin osa meidän nuoristamme ja lapsistamme asuu Saamelaisalueen ulkopuolella ja heidän kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien edistämistä ja turvaamista tulee nostaa esille. Saamelaiset kotiseudullaan ja kotiseudun ulkopuolella tarvitsevat tukea ja apua Saamelaiskäräjiltä kielellisten oikeuksien toteuttamisessa ja muutenkin kulttuurin vahvistamisessa. Myös saamen kieltä ja saamenkielistä opetusta koskevat asiat ovat nyt toivottavasti uudistusten kohteena ja toivon todellakin hyviä tuloksia tästä työstä.

Meidän kulttuurimme aktiiviset toimijat ja kansalaisyhteisöt ovat toimineet kauan hyvin ahkerasti ja pienillä resursseilla. Toivon, että me Saamelaiskäräjien taholta pystymme vielä paremmin tukemaan kulttuurin ja taiteen alalla toimivia henkilöitä. Myös Saamelaiskäräjien sisällä toimivien keskusten roolien vahvistaminen on tärkeää. Olen erityisen iloinen Duodjeakatemian perustamista koskevasta prosessista ja toivon, että pystymme vakinaistamaan tämän toiminnan.

Me saamelaiset asumme neljässä valtiossa, hyvä yhteistyö Saamelaisessa parlamentaarisessa neuvostossa (SPN) on hyvin tärkeää. SPN:n toimintasuunnitelma on nimennyt selkeitä toimia, miten meidän yhteistyötä kehitetään,  esimerkiksi yhteinen vaalipäivä kaikissa Saamelaiskäräjissä on mielenkiintoinen ajatus. Myös yhteisen kulttuuriperinteen perustan rakentamista on tärkeää kehittää eteenpäin eri suunnitelmien yhteydessä. Haluan lausua, että SPN:n johtaminen Suomen Saamelaiskäräjillä jatkuu niin joustavasti kuin mahdollista.

Saamelaiskäräjät työskentelevät koko ajan, on paljon prosesseja vireillä juuri nyt, kun me olemme järjestäytymässä. Erilaisia lakiasioita ja työryhmiä on käynnissä: luonnonsuojelulaki, kaivoslaki, saamelaiskäräjälaki, saamen kielen ja saamenkielisen opetuksen ja varhaiskasvatuksen ja kielipesätoiminnan kehittäminen sekä sosiaali- ja terveysalan uudestaan organisoinnit ovat esimerkkejä niistä, joissa meidän täytyy tehokkaasti jatkaa Saamelaiskäräjien työtä.

Tärkein työväline on tietenkin meidän aikomusten tunnistaminen, mitä me tällä kaudella aiomme toteuttaa ja edistää. Vaalikauden toimintasuunnitelmaan toivonkin teiltä hyvin aktiivista vaikuttamista, josta täysistunnon täytyy lähiaikoina päättää.

Olen valmis keskusteluihin erilaisissa asioissa ja toivon hyvää ja aktiivista yhteydenpitoa teidän kanssanne hyvät Saamelaiskäräjien jäsenet.

Lopuksi toivon meille kaikille työrauhaa ja osaamista työskennellä saamelaisasioitten parissa. On hyvin tärkeää muistuttaa, että asiallinen käytös ja sihteeristön työrauhan varmistaminen on meidän kaikkien vastuulla.

Kiitos kaikille.

Tuomas Aslak Juuso
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja
28.2.2020, Inari

Hyvää saamelaisten kansallispäivää!

Hyvä lukija,

saamelaisten kansallispäivänä ja uuden vuosikymmenen alussa vedän yhteen Saamelaiskäräjien kulunutta vaalikautta 2016-2019 sekä katson hieman tulevaan.

Vaalikausi 2016-2019 oli hyvin työntäyteinen. Saamelaiskäräjät on ollut aktiivisesti mukana keskeisissä valtion hallinnon uudistuksissa. Erityisesti Sipilän hallituksen maakunta- ja sote-uudistukset työllistivät merkittävästi myös Saamelaiskäräjiä. Vaalikauden aikana Saamelaiskäräjät edisti saamelaisten asemaa alkuperäiskansana ja oikeuksia sekä kehitti omaa hallintoaan. Yleisesti elinkeino-, oikeus- ja ympäristösektorilla tapahtui todella paljon vaalikauden aikana. Nähdäkseni varhaiskasvatus-, kielipesä-, koulutus- sekä saamen kielisektoreilla saatiin aikaan merkittävää edistystä. Samaa ei kuitenkaan voida sanoa esimerkiksi sosiaali- ja terveyssektorista. Merkittävää vaalikaudella oli se, että kansainvälisten perus- ja ihmisoikeuksien valvontaelinten lisäksi myös kansallisesti esimerkiksi oikeuskansleri antoi huomautuksia viranomaisten toiminnasta saamelaisasioiden hoidossa. Käsittelen joitain aiheita laajemmin alempana.

Vaalikaudelle sattui myös merkittävä juhlavuosi 2017. Saamelaisten kansallispäivänä neljän maan saamelaiset kokoontuivat Trondheimiin juhlistamaan saamelaisten poliittisen, rajat ylittävän yhteistyön 100-vuotisjuhlaa. Vuosi 2017 oli myös Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden juhlavuosi.

Pohjoismainen saamelaissopimus

Pohjoismaisen saamelaissopimuksen osalta saavutettiin yksi merkkipaalu, kun vuodesta 2011 käynnissä olleet neuvottelut päättyivät ja tammikuussa 2017 sopimus parafoitiin. Sopimus eteni Norjan, Ruotsin ja Suomen Saamelaiskäräjien käsiteltäväksi. Sopimusta käsiteltiin koordinoidusti käräjien kesken Saamelaisen parlamentaarisen neuvoston kautta. Neuvosto päätyi yhteiskäsittelyn jälkeen esittämään jatkoneuvotteluja muutamista muutosehdotuksista. Valtiot eivät ole antaneet kantaansa jatkoneuvotteluihin ryhtymisestä.

Jäämeren rata

Jäämeren rata -hanke lähti liikkeelle liikenne- ja viestintäministeri Bernerin kesäkuussa 2017 antamasta toimeksiannosta, jolla Liikennevirastoa pyydettiin selvittämään yhteistyössä Norjan liikenneviranomaisten kanssa mahdollisen Jäämeren radan toteuttamista ja tekemään sitä koskevan kannattavuusselvityksen. Vaikka selvitys katsoi, ettei rata ole taloudellisesti kannattava, ministeri linjasi, että jatkoselvitetään Rovaniemi-Kirkkoniemi-linjaus. Jatkoselvitystä varten asetettiin työryhmä. Jatkoselvitys päätyi myös samaan lopputulokseen kuin Liikenneviraston selvitys. Jäämeren rata -hanke on keskeisesti mukana myös Lapin liiton laatimassa Lappi-sopimuksessa sekä Pohjois-Lapin maakuntakaavaluonnoksessa 2040 saamelaistoimijoiden kovasta vastustuksesta huolimatta. Suomen puheenjohtajuuskautta Arktisessa neuvostossa varjosti saamelaisten näkökulmasta se, että Jäämeren rata nousi keskeiseksi teemaksi läpi leikaten miltei kaikkea Arktisen neuvoston toimintaa tilanteessa, jossa ratahanke ei ollut puheenjohtajuuskauden suunnitelmissa, ei edes puheen tasolla suunnitteluvaiheessa.

Eduskuntaryhmien ja Saamelaiskäräjien yhteistyöryhmä sekä inarinsaamelaisasiain neuvottelukunta

Eduskuntaryhmät ja Saamelaiskäräjät perustivat yhteistyöryhmän vuonna 2017, ja se on toiminnassa edelleen. Yhteistyöryhmän tarkoituksena on vahvistaa ja parantaa vuoropuhelua, vaihtaa tietoja sekä pohtia saamelaisia koskevia asioita yhdessä suoran kontaktin kautta. Yhteistyöryhmä luo vahvemman pohjan demokraattisesti toimivalle Suomelle, ja antaa mahdollisuuden kaikille eduskuntaryhmille osallistua dialogiin saamelaisia koskevissa asioissa.

Saamelaiskäräjät perusti kokeilumielessä inarinsaamelaisasiain neuvottelukunnan ensin vuodeksi 2019 ja työjärjestysuudistuksen yhteydessä pysyväksi elimeksi vaalikauden viimeisessä täyskokouksessa 2019.

Saamelaiskäräjälain muutoksen valmistelu

Saamelaisten kannalta merkittävin vaalikaudella aloitetuista lainsäädännön uudistushankkeista oli saamelaiskäräjälain muutoshanke, jota varten oikeusministeriö asetti lokakuussa 2017 kuusihenkisen toimikunnan. Toimikunta päätti työnsä elokuussa 2018 ja luovutti mietintönsä ehdotukseksi valtioneuvostolle saamelaiskäräjälain muuttamiseksi. Toimikunnan työn seurantaa varten oikeusministeriö nimesi lisäksi parlamentaarisen seurantaryhmän. Saamelaiskäräjien kokous ei kuitenkaan hyväksynyt esitystä uudeksi saamelaiskäräjälaiksi. Eduskuntavaalien jälkeen hallitusohjelmaan kirjattiin: ”Jatketaan työtä saamelaiskäräjälain uudistamiseksi.” Vaikka oikeusministerin kanssa sovittiin elokuussa 2019 uudistamistyön nopeasta aloittamisesta, pääsi esivalmisteleva työryhmä työhönsä vasta tammikuussa 2020. Työ jatkuu uusien Saamelaiskäräjien järjestäydyttyä.

Totuus- ja sovintoprosessi

Totuus- ja sovintoprosessi kirjattiin osaksi Saamelaiskäräjien vaalikauden 2016-2019 toimintaohjelmaa. Prosessia alettiin valmistella vuonna 2017. Valmistelun aikana järjestettiin mm. asiantuntijaseminaari kansainvälisistä kokemuksista, saamelaisten kuulemisia sekä itse neuvottelut. Valtioneuvosto, Kolttien kyläkokous ja Saamelaiskäräjien kokous hyväksyivät ehdotuksen saamelaisten totuus- ja sovintokomission asettamiseksi marras-joulukuussa 2019. Hyväksytyn ehdotuksen mukaan ”totuus- ja sovintoprosessin tarkoituksena on tunnistaa ja arvioida historiallista ja nykyistä syrjintää, mukaan lukien valtion sulauttamispolitiikkaa, sekä oikeuksien loukkauksia, selvittää miten nämä vaikuttavat saamelaisiin ja heidän yhteisöönsä nykyisessä tilanteessa ja ehdottaa, miten voitaisiin edistää yhteyttä saamelaisten ja Suomen valtion välillä sekä saamelaisten keskuudessa. Totuus- ja sovintoprosessin pyrkimyksenä on lisätä tietoisuutta saamelaisista Suomen alkuperäiskansana. Tarkoituksena on myös, että totuus- ja sovintoprosessin tuloksena Suomen valtio kantaa vastuuta ja yhdessä saamelaiskäräjien, kolttien kyläkokouksen ja muiden saamelaistoimijoiden kanssa vahvistaa saamelaisten oikeuksien toteutumista Suomessa.”

Saamelaiskäräjälain 9 §:n mukainen neuvotteluvelvoite

Saamelaisten kieltä ja kulttuuria koskevan itsehallintoaseman ja itsemääräämisoikeuden kehittämiseksi on tehtävissä paljon jo olemassa olevan, velvoittavan lainsäädännön puitteissa. Merkittävässä asemassa tällöin ovat erilaiset Saamelaiskäräjien ja Suomen valtion sekä kuntien ja muiden viranomaisten yhteistyön muodot. Merkittävässä asemassa on myös, miten olemassa olevaa lainsäädäntöä sovelletaan esimerkiksi saamelaisten ja Saamelaiskäräjien osallistamiseen sellaisten hankkeiden valmistelussa, joilla on merkitystä saamelaisille alkuperäiskansana muun muassa saamelaiskäräjälain 9 §:n mukaisten neuvotteluiden kautta.

Saamelaiskäräjät ja oikeusministeriö valmistelivat vuonna 2017 yhteistyössä soveltamisohjeen saamelaiskäräjälain 9 §:n mukaisen neuvotteluvelvoitteen täyttämiseksi. Ohjeen keskeisenä sisältönä on, että saamelaiskäräjälain 9 §:n mukaisen velvoitteen täyttämiseksi ei riitä pelkkä yksipuolinen kuuleminen, vaan Saamelaiskäräjille on varattava todellinen mahdollisuus aidosti neuvotella ja vaikuttaa neuvotteluiden kohteena olevaan asiaan. Tämän keskeisen periaatteen toteuttamiseksi ohje sisältää myös kriteereitä vähimmäisedellytyksiksi neuvotteluiden lähtökohtien osalta. Lisäksi nykyistä täsmällisempi neuvottelujen dokumentointi on tarpeen muun muassa siksi, että neuvottelutuloksen toteutumista voitaisiin paremmin seurata jälkikäteen.

Akwé: Kon -toimintamallin päivittäminen

Saamelaiskäräjät ja Metsähallitus aloittivat Akwé: Kon -toimintamallin päivittämiseen tähtäävät neuvottelut vuonna 2017. Saamelaiskäräjien kokous hyväksyi uudistetun toimintamallin syksyllä 2019. Metsähallituksen ja Saamelaiskäräjien sopiman Akwé: Kon -toimintamallin on koettu parantavan suunnittelua ja siihen liittyvää arviointia suunnitelman vaikutuksista saamelaiskulttuurin harjoittamisen edellytyksiin. Toimintamalli on työkalu tunnistaa ne saamelaiskulttuurin harjoittamisen edellytykset, jotka Metsähallituksen tulee ottaa huomioon maankäytön ja luonnonvarojen käytön suunnittelussa.

Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutos on aikamme suurin haaste. Pystyvätkö valtiot pysäyttämään ilmastonmuutoksen etenemisen on kysymys, joka on saamelaisten tulevaisuuden kannalta erittäin merkittävä. Työkaluja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi on, mutta onko niiden käyttäjiä? Valtiot ovat asettaneet tavoitteita, Suomi ihan kärkipäässä. Se on hyvä. Mutta tavoitteet eivät ole tekoja. Olemme kokeneet viimeisten vuosien aikana sellaisia sääilmiöitä, jotka ovat merkkejä pitkälle edenneestä ilmastonmuutoksesta. Ennen näkemätön hellekesä 2018 sekä ennätysluminen talvi 2019-2020 ennustanevat tulevasta normaalista. Ilmastonmuutoksen estämiseen ja siihen sopeutumiseen tähtäävissä ratkaisuissa tulee ottaa heikommassa asemassa oleva alkuperäiskansa saamelaiset huomioon. Ilmastonmuutos noussee seuraavien Saamelaiskäräjien agendalle erittäin keskeisenä teemana oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.

Sámi Giellagáldu – saamen kielten ammatti- ja resurssikeskus

Suomen, Ruotsin ja Norjan Saamelaiskäräjät aloittivat elokuussa 2015 Sámi Giellagáldun eli yhteispohjoismaisen saamen kielten ammatti- ja resurssikeskuksen toiminnan hankepohjalta. Toiminta jatkui mm. Interregin rahoittamana hankkeena 2016-toukokuu 2018. Tämän jälkeen Sámi Giellagáldun toiminta on jatkunut Saamelaiskäräjien välisen yhteistyösopimuksen pohjalta. Suomessa Sámi Giellagáldun rahoitus saatiin varmistettua eduskunnan joululahjavaroista vuodelle 2019 ja vuodesta 2020 lähtien toiminnalle on varattu pysyvä rahoitus, n. 370 000 euroa/vuosi. Vuonna 2019 päädyttiin organisaatiomallin valinnassa siihen, että Sámi Giellagáldu perustetaan pysyvänä toimielimenä Norjan Saamelaiskäräjien alaisuuteen. Työ pysyvän organisaation rakentamiseksi jatkuu.

Saamenkielinen varhaiskasvatus sekä kielipesätoiminta

Saamelaiskäräjien vaalikauden 2016-2019 aikana on saamenkieliselle varhaiskasvatukselle eli ns. äidinkieliselle päivähoidolle sekä saamelaisten kieli- ja kulttuuripesätoiminnalle saatu neuvoteltua lisäresursseja. Vuodesta 2018 lähtien varhaiskasvatuksen määräraha tuplaantui pysyvästi 120 000 eurosta 240 000 euroon. Määräraha turvaa saamenkielisen päivähoidon säilymisen omina yksikköinään. Kielipesätoimintaan varattuja määrärahoja saatiin nostettua 300 000 eurolla. Sekä kotiseutualueella että sen ulkopuolella järjestettävään kielipesätoimintaan on siten käytettävissä yhteensä 1 200 000 euroa. Kielipesätoiminnan suurimpana haasteena on ollut toiminnan järjestämisen käytännön haasteet ja siksi toiminnan siirtämistä Saamelaiskäräjien alaisuuteen on aloitettu selvittää.

Saamen kielen ja saamenkielinen opetus

Saamen kielten opetus ja saamenkielinen opetus ovat edistyneet vaalikauden 2016-2019 aikana. Erityinen ilon aihe on se, että kaikkia kolmea Suomen saamen kieltä on mahdollista opiskella yliopistollisena pääaineena. Viimeisenä yliopistollisen oppiaineen aseman saaneen koltansaamen kielen opiskelumahdollisuus laajeni perusopinnoista aineopintoihin vuonna 2016.

Saamelaiskäräjien vuonna 2017 opetus- ja kulttuuriministeriölle tekemä selvitys saamenkielisten opettajien tilanteesta ja saatavuudesta sekä Oulun yliopiston kanssa yhteistyössä tehty hankehakemus johtivat hyvään tulokseen. Ministeriö myönsi yliopistolle rahoituksen kolmevuotista saamenkielisten aineenopettajien koulutushanketta varten.

Merkkejä saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella järjestettävän saamen kielen ja saamenkielisen opetuksen tilanteen parantumiseksi saatiin vuonna 2018. Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi Utsjoen kunnalle rahoituksen kolmivuotista saamen kielten opetuksen etäyhteyksiä käyttävää pilottihanketta varten. Hanke käynnistyi Saamelaiskäräjien ja Utsjoen kunnan yhteistyönä kesällä 2018 ja opetus syyslukukauden 2018-2019 alussa. Hanke jatkuu vuoden 2020 loppuun ja sen aikana on tarkoitus tehdä esitykset saamen kielten opetuksen vakiinnuttamisen edellyttämistä rahoitusta ja lainsäädäntöä koskevista muutoksista.

Vihapuhe ja viharikokset

Saamelaisiin kohdistunut vihapuhe sekä tahallisen väärinymmärryksen lisääntyminen etenkin sosiaalisessa mediassa on laaja yhteiskunnallinen ongelma. Vihapuhe voi jopa täyttää viharikosten tunnusmerkit. Sama ilmiö on havaittavissa Suomen lisäksi myös Norjassa ja Ruotsissa. Vihapuheessa oli nähtävissä piikki erityisesti saamelaiskäräjälain muutoksen valmistelun sekä saamelaiskäräjävaalien toimittamisen yhteydessä. Vihapuhe ei ole missään muodossa hyväksyttävää. Haastan suomalaisen yhteiskunnan päättäjineen näyttämään tukensa saamelaisille taistelussa vihapuhetta vastaan.

Rahoitus

Olen erittäin iloinen siitä, että vaalikauden 2016-2019 aikana käytyjen lukuisten valtion ja Saamelaiskäräjien välisten neuvottelujen tuloksena on saatu joko pysyviä tai hankemuotoisia rahoituksia eri toimintoihin. Saamelaiskäräjien toiminnan vahvistamisen näkökulmasta oli erittäin tärkeää, että vuodesta 2019 lähtien käräjien toimintaan tarkoitettua määrärahaa korotettiin 460 000 eurolla. Saamelaiskäräjille on korotuksen avulla perustettu kolme uutta virkaa; elinkeinosihteerin, kansainvälisten asioiden sihteerin sekä viestintäsihteerin virat. Korotuksella on myös vahvistettu Saamelaiskäräjien parlamentaarista toimintaa mm. lisäämällä täyskokouksien kestoa sekä varaamalla resursseja varapuheenjohtajien osa-aikaiseen palkkaukseen.

Lisäksi vaalikauden 2016-2019 aikana on saatu rahoitusta muun muassa varhaiskasvatuksen materiaalihankkeelle, Duodji-akatemian suunnitteluhankkeelle, YK:n alkuperäiskansojen kielten teemavuoden tapahtumien järjestämiseen, kulttuurisesti vastuullinen saamelaismatkailu -hankkeelle sekä Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston eri hankkeille. Vaalikausi sai mukavan lopetuksen, kun Saamelaiskäräjien alaisille elokuva-, musiikki- ja lastenkulttuurikeskuksille sekä kulttuurin edistämiseen myönnettiin lisäresursseja vuodelle 2020.

Lopuksi

Lopuksi haluan kiittää kuluneesta vaalikaudesta Saamelaiskäräjien varapuheenjohtajia Heikki Palttoa ja Tuomas Aslak Juusoa, Saamelaiskäräjien jäseniä, hallitusta sekä lautakuntien ja neuvostojen jäseniä. Olen todella kiitollinen Saamelaiskäräjien henkilöstölle tuesta puheenjohtajan tehtävää hoitaessani. Kiitän saamelaisyhteisöä, Kolttien kyläkokousta, saamelaisyhdistyksiä, saamelaiselinkeinojen harjoittajia, kielen ja kulttuurin asiantuntijoita sekä yksittäisiä saamelaisaktiiveja tiiviistä yhteydenpidosta. Kiitän myös lukuisia sidosryhmiä ja yhteistyökumppaneita sekä eduskuntaa ja valtioneuvostoa hyvästä yhteistyöstä. Viimeiseksi haluan kiittää perhettäni, ystäviäni sekä tyttäreni ystävien perheitä rakkaudesta, kärsivällisyydestä ja tuesta puheenjohtajan pestin aikana.

Vuonna 2020 alkaa Saamelaiskäräjien seitsemäs vaalikausi, ja se on käräjien 24. toimintavuosi. Valitut Saamelaiskäräjien jäsenet järjestäytyvät valiten uuden puheenjohtajiston, hallituksen ja muut toimielimet. Saamelaiskäräjien ensimmäisenä tehtävänä on myös laatia vaalikauden 2020-2023 toimintaohjelma ja taloussuunnitelma. Toimintasuunnitelma vuodelle 2020 toimii erityisesti koontina ajankohtaisista ja työn alla olevista teemoista ja asiakokonaisuuksista, jotka siirtyvät seuraaville Saamelaiskäräjille.

Toivotan menestystä vaalikaudeksi 2020-2023 valituille Saamelaiskäräjien jäsenille! Eläköön Saamenmaa!

 

Inarissa 6.2.2020

Tiina Sanila-Aikio
puheenjohtaja

Suomen Saamelaiskäräjät toivottaa onnea Norjan Saamelaiskäräjille 30-vuotisjuhlapäivänä

Suomen Saamelaiskäräjät toivottaa onnea kaimalleen 30-vuotisjuhlassa taiteilija Heidi Gauriloffin maalaamalla ”Elämän virta pohjoisessa” -taululla. Kuvassa paulat virtaavat tunturilaakson joessa yhteistyön symbolina.

Puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio osallistuu Norjan Saamelaiskäräjien 30-vuotisjuhlaan tänään 25.9.2019 Kaarasjoella. Lue puhe täältä (pohjoissaameksi).

Lisätietoja

Puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio, puh. 050 300 1780, tiina.sanila-aikio(at)samediggi.fi 

Sanila-Aikio iloitsee kielen ja kulttuurin merkityksestä nuorille sukupolville kolttasaamelaisten asuttamisen 70-vuotisjuhlassa 

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikiolla on suuri ilo ja kunnia tuoda Saamelaiskäräjien puolesta tervehdys kolttasaamelaisten asuttamisen ja Sevettijärven koulun 70-vuotisjuhlaan. SanilaAikio nostaa puheessaan esille, miten ylpeä on nuoremmista sukupolvista, jotka ovat ottaneet koltansaamen kielen takaisin ja haluavat tehdä työtä kolttasaamelaisen yhteisön eteen: 

Miten ylpeä olenkaan tänä päivänä nuoremmista sukupolvista, jotka ovat ottaneet kielemme takaisin, jotka haluavat tehdä työtä yhteisömme eteen, jotka valitsevat toimia perinteisen siitajärjestelmämme, Kolttien kyläkokouksen kautta ja jotka ovat ottaneet vastuuta kansamme tulevaisuudesta. Miten ylpeä olenkaan tänä päivänä niin Näätämön kuin Nellim-Keväjärven koltta-alueilla asuvista nuoremmista sukupolvista, jotka ovat valinneet perinteiset elinkeinot.” 

Olen ilokseni pannut merkille, että näkyvä osa kulttuuriamme, eli käsityö, on jälleen osa yhä useamman kolttasaamelaisen elävää arkea. Seuraava merkittävä kulttuurin osa-alue, johon meidän tulisi mielestäni keskittyä, on vaalia tapalakiamme ja siitajärjestelmäämme sekä elvyttää yhteyttämme maahan ja veteen”, jatkaa Sanila-Aikio puheessaan. 

Lue puhe kokonaisuudessaan täältä. 

Vuonna 2019 tulee kuluneeksi 70 vuotta kolttasaamelaisten asuttamisesta. Kolttasaamelaisten perinteinen asuinalue sijoittuu nykyisten Suomen, Norjan ja Venäjän raja-alueelle. Toisen maailmansodan jälkeen Petsamon alueelta Paatsjoen, Petsamon ja Suonikylän siidojen kolttasaamelaiset asutettiin Keväjärven, Nellimin ja Näätämön kyliin osin kolttasaamelaisten ja inarinsaamelaisten perinteisille alueille. 

Lisätietoja

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio puh. 050 300 1780, tiina.sanila-aikio(at)samediggi.fi 

Kolttasaamelaisten asuttamisen ja Sevettijärven koulun 70-vuotisjuhla

Arvoisat kolttien luottamusmies Feodoroff, Sevettijärven koulun rehtori Nieminen, Norjan Saamelaiskäräjien presidentti Keskitalo, korkeasti pyhitetty Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo, metropoliitat Elia ja Arseni sekä hyvät juhlavieraat,

minulla on suuri ilo ja kunnia tuoda Saamelaiskäräjien puolesta tervehdys kolttasaamelaisten asuttamisen ja Sevettijärven koulun 70-vuotisjuhlaan.

Meillä ihmisillä on tapana kokoontua viettämään juhlaa äärimmäisen onnen ja menetyksen hetkillä: uuden elämän ja kuoleman.

Nyt viidettä kertaa vietettävässä asuttamisen 10-vuotisjuhlassa tunnemme, vieläkin, haamusärkynä kaiken sen, mitä asuttamista edeltäneet menetykset kansaltamme veivät: omat maamme, vetemme ja mahdollisuuden muovata tulevaisuutta omista lähtökohdista. Ja samalla kuitenkin juhlistamme, edelleen, kansamme selviämistä. Juhlimme elämän jatkumista Näätämön ja Nellim-Keväjärven koltta-alueilla, missä kansamme on rakentanut uuden alun ja juurtumisen. Alueille, joista osa on ollut alunperinkin kolttasaamelaisten ja osa inarinsaamelaisten perinteisiä alueita. Tämä läsnäolomme juuri täällä, Sevettijärvi-Näätämö-alueella pyritään valitettavasti yhä edelleen poispyyhkimään niin suomalaisesta kuin saamelaisestakin historiankirjoituksesta. Silloin meidän tehtävämme on muistaa itse.

Miten ylpeä olenkaan tänä päivänä nuoremmista sukupolvista, jotka ovat ottaneet kielemme takaisin, jotka haluavat tehdä työtä yhteisömme eteen, jotka valitsevat toimia perinteisen siitajärjestelmämme, Kolttien kyläkokouksen kautta ja jotka ovat ottaneet vastuuta kansamme tulevaisuudesta. Miten ylpeä olenkaan tänä päivänä niin Näätämön kuin Nellim-Keväjärven koltta-alueilla asuvista nuoremmista sukupolvista, jotka ovat valinneet perinteiset elinkeinot.

Koltansaamen kieli kuuluu ja näkyy. Olen erittäin iloinen, että meillä on jälleen äidinkielisiä lapsia sekä uusia kielenpuhujia. Jaakko Gauriloff on muistuttanut meitä laulamalla jo monta vuosikymmentä, että puhukaa aina saamea. Miten välttämätön neuvo tämä olikaan. Jaakon sanoihin on helppo yhtyä. Mutta tätä neuvoa on valtavan vaikea noudattaa. Se neuvo täytyy valita, kerta toisensa jälkeen. Ja niitä valintoja kannustan meitä kaikkia tekemään. On erittäin tärkeää, että kaikki te, jotka osaatte vähänkään kieltä, puhuisitte sitä meille, koska muutoin me emme voi oppia, eikä kielenpuhujien ketju voi jatkua.

Koltansaamen kielityössä ja opetuksessa on menty valtavin askelin eteenpäin viimeisen viiden vuoden aikana. Siinä Sevettijärven koululla on ollut ja on yhä todella merkittävä rooli. Haluaisin kutsua Sevettijärven koulua komsioksi. Komsion pääkäyttötarkoitus on antaa turvaa, suojaa ja lämpöä lapselle, joka kapaloidaan komsion sisään. Sevettijärven koulu on kolttasaamelaisten lasten ja nuorten kasvupaikka, jollaista missään muualla ei ole. Koulu suojelee kalleimpiamme, meidän lapsiamme ja nuoriamme. Voin omakohtaisesti todeta, että tästä koulusta saa erityiset eväät elämää varten. Onnittelen Sevettijärven koulua koltansaamen kielen ja kulttuurin eteen tehdystä mittaamattoman arvokkaasta työstä. Toivon, että koulu jatkaa tällä polulla asettaen itselleen selkeitä tavoitteita tulevaisuuteen. Olen varma, että kolttasaamelainen yhteisö on tukemassa Saamelaiskäräjien tavoin näitä tavoitteita.

Olen ilokseni pannut merkille, että näkyvä osa kulttuuriamme, eli käsityö, on jälleen osa yhä useamman kolttasaamelaisen elävää arkea. Seuraava merkittävä kulttuurin osa-alue, johon meidän tulisi mielestäni keskittyä, on vaalia tapalakiamme ja siitajärjestelmäämme sekä elvyttää yhteyttämme maahan ja veteen.

Meillä on muistissa vielä kansamme tapalaki, joka on ennen ohjannut siitoja ratkaisuissaan. Oli kyseessä sitten kalavesien tai perinnön jako, riitojen tai rikosten sovittaminen tai suhteiden hoito naapurisiitoihin. Uskon, että tapalain takaisin palauttaminen osaksi yhteisöämme ja toimintatapojamme olisi vielä mahdollista. Palauttaminen olisi kansaamme parantava, vahvistava ja voimauttava asia. Uskon, että tapalain tunnistaminen ja tunnustaminen antaisi toimiessamme toisenlaisen perspektiivin käsiteltäviin asioihin. Kansamme aiempi toimintatapa palauttaisi mieliimme sen, mikä on toimiessamme tärkeintä: ympäröivän luonnon suojeleminen, jotta se riittäisi meille vielä ensi vuonna, 20 vuoden päästä tai kolmen sukupolven päästä.

Olisi tärkeää palauttaa tapalaki sekä vahvistaa siitajärjestelmää myös sen vuoksi, koska ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma muutos tulee olemaan kaiken muuttava. Tiedän, että perinteinen tietomme sekä tapalakimme siitajärjestelmineen ja luonnonvarojen hallinnoimisineen tulevat auttamaan meitä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, jotta selviäisimme myös tästä koettelemuksesta kansana seuraavaan aikaan. Jos haluamme siirtää kansamme tulevaan aikaan perinteisine elinkeinoinemme, kielinemme ja kulttuureinemme, emme saa enää antaa maitamme ja vesiämme elämäntavalle, joka on elämänvastainen. Erityisesti Nellim-Keväjärven alueen sekä Näätämön alueen kolttasaamelaisilla on suuri vastuu siitä, että kyläkokousjärjestelmä tapalakeineen toimii, uudistuu vastaamaan nykyajan tarpeita ja siirtyy tuleville sukupolville. Sen olemme velkaa heille, jotka eivät enää ole täällä.

Lopuksi haluaisin Saamelaiskäräjien puolesta muistaa pienellä lahjalla Kolttien kyläkokousta. Tämän taulun on tehnyt Merja Aletta Ranttila vanhan, kolttasaamelaisen Kåʹllmuõrâž-tarinan mukaan. Kuva symboloi mielestäni todella hyvin sitä, kuinka syvä yhteys meillä on ollut ja voisi yhä olla luonnon kanssa. Pyydän luottamusmiestä ottamaan lahjan vastaan.

Lisätietoja

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio puh. 050 300 1780, tiina.sanila-aikio(at)samediggi.fi 

Varapuheenjohtaja Juuso peräänkuuluttaa rakentavaa dialogia – Suomen valtiolla aikaa heinäkuun loppuun raportoida YK:n ihmisoikeuskomitealle

Tiistaina 16.7. Genevessä Alkuperäiskansojen oikeuksien asiantuntijamekanismin (EMRIP) istunnossa käsiteltiin Asiantuntijamekanismin maavierailuja. Asiantuntijamekanismi vieraili Suomessa helmikuussa 2018 ja antoi maaliskuussa 2018 neuvoa-antavat kommentit vierailunsa perusteella. Saamelaiskäräjien toinen varapuheenjohtaja Tuomas Aslak Juuso esitti istunnossa Saamelaiskäräjien puheenvuoron ja tilannekatsauksen viimeaikaisista tapahtumista Suomessa saamelaiskäräjälakiuudistukseen ja Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitean helmikuussa antamiin ratkaisuihin liittyen. 

Puheenvuorossaan tiistaina Juuso kertasi saamelaiskäräjälakiuudistuksen etenemistä aina vuoden 2018 syyskuusta tähän päivään. Juuso kertoi saamelaisasioita koskeviin kysymyksiin liittyvien keskustelujen Suomen nykyisten hallituspuolueiden jäsenten kanssa sujuneen rakentavassa hengessä esim. Suomen uutta hallitusohjelmaa laadittaessa. Hallitusohjelmassa on mainittuna mm. saamelaiskäräjälain uudistamiseen liittyvän työn jatkaminen, ja Juuson mukaan Saamelaiskäräjät odottavatkin, että asiaa lähdetään edistämään kiireellisesti. 

YK:n ihmisoikeuskomitean helmikuussa 2019 antamat ratkaisut nousivat myös esille puheenvuorossa. Ihmisoikeuskomitea totesi ratkaisussaan, että Suomen Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätökset ottaa yhteensä 97 henkilöä vuosina 2011 ja 2015 Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon vastoin Saamelaiskäräjien vaalilautakunnan ja hallituksen kantaa, loukkasivat kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 25 artiklaa sekä yksin että tulkittuna yhdessä 27 artiklan kanssa ja 1 artiklan valossa.  

Ihmisoikeuskomitean ratkaisussa todetaan, että “Sopimusvaltio on myös velvollinen ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin estääkseen vastaavat loukkaukset tulevaisuudessa”. Juuson mukaan Saamelaiskäräjät on ehdottanut valtion taholle keinoja vastaavien loukkausten estämiseksi, ja nostaa esille Saamelaiskäräjien hallituksen KHO:lle jättämän purkuhakemuksen aiemmin mainittuja KHO:n vuosien 2011 ja 2015 päätöksiä koskien. Tämän lisäksi Saamelaiskäräjien kokous päätti kesäkuussa esittää valtioneuvostolle Saamelaiskäräjien vaalien ajankohdan muuttamistajonka tavoitteena olisi ollut varmistaa saamelaiskäräjälain muutosten valmistelu, käsittely ja toimeenpano ennen seuraavien vaalien toimittamista. Molemmat ehdotukset saivat kuitenkin kielteisen vastaanoton, sillä Suomen oikeusministeriö julkaisi 27.6.2019 tiedotteen, jossa ilmoitti, ettei Saamelaiskäräjävaalien ajankohdan muuttamien aikataulun vuoksi ollut enää mahdollista. Myös KHO julkaisi 5.7.2019 tiedotteen, jossa ilmoitti hylkäävänsä Saamelaiskäräjien purkuhakemuksen 

Juuso ilmaisikin puheenvuorossa huolensa ihmisoikeuskomitean ratkaisussa esille nostettujen loukkausten tapahtumisesta uudelleen. Tällä hetkellä ainakaan Juuson tiedossa ei ole, että valtion taholta olisi suunnittelemissa toimenpiteitä, joilla loukkaukset pyrittäisiin estämään lähitulevaisuudessa. Suomella on heinäkuun loppuun asti aikaa raportoida YK:n ihmisoikeuskomitealle niistä toimista, joihin on komitean ratkaisujen pohjalta ryhtynyt. Puheenvuorossa Juuso painotti, että Saamelaiskäräjät “odottaa Suomen ehdoitta kunnioittavan Ihmisoikeuskomitean ratkaisua ja huolehtivan sen täydellisestä täytäntöönpanosta”. Juuson mukaan tilanne, jossa Suomi tietoisesti antaisi näiden loukkausten jatkua ja tapahtua tulevaisuudessa tuntuisi epätodelliselta. 

Puheenvuoron lopussa Juuso ilmaisi toiveensa tiiviin yhteistyön jatkumisesta Asiantuntijamekanismin kanssa Suomen maavierailun seurantaan liittyen. Hän peräänkuulutti myös rakentavaa dialogia eri tahojen välillä ja toivoi ratkaisun tilanteeseen löytyvän. 

Saamelaiskäräjät kutsui Asiantuntijamekanismin Suomeen maavierailulle, joka toteutui helmikuussa 2018. Vierailun pohjalta Asiantuntijamekanismi antoi neuvoa-antavat kommentit, jossa keskityttiin Saamelaiskäräjälain uudistamiseen erityisesti 3 ja 9 §:ien osalta. 

Asiantuntijamekanismin istunto jatkuu tänään Genevessä.
https://www.ohchr.org/EN/Issues/IPeoples/EMRIP/Pages/Session12.aspx 

Lisätietoja

Saamelaiskäräjien II varapuheenjohtaja Tuomas Aslak Juuso puh. 040 1871331, tuomas.juuso(at)samediggi.fi 

Puheenjohtaja Sanila-Aikion puhe piispa Keskitalon virkaan vihkimisen kutsutilaisuudessa

Arvoisa piispa Keskitalo, kunnioitetut arkkipiispa ja piispa ja hyvät juhlavieraat,

Saamelaiskäräjien puolesta haluan tervehtiä uutta saamelaisten piispaa. Suomessa meitä saamelaisia on noin 10 000 ja saamelaisia asuu 240 eri kunnassa. Saamelaisten kotiseutualueella asuu noin kolmasosa saamelaisista ja koko Lapissa vähän reilu puolet. Evankelisluterilaisen kirkon laaja Oulun hiippakunta onkin monella tapaa tärkeä alue, ei vain siksi, että se sisältää saamelaisten kotiseutualueen pohjoisimmassa Suomessa, mutta koska saamelaisista suuri osa asuu saamelaisten kotiseutualueen eteläiseltä rajalta tänne Ouluun olevalla alueella, Oulun ja Rovaniemen ollessa yksiä suurimpia saamelaiskyliä. Oulun hiippakunta on evankelisluterilaisen kirkon saamelaistyön kehto.

Olen erittäin iloinen, että teimme tänään yhdessä historiaa, kun Raamatun pohjoissaamenkielinen uusi käännös oli ensimmäistä kertaa virallisesti käytössä, eikä vähempää kuin saamelaisten piispan vihkimysmessussa. Olen varma, että käännös tulee puhuttelemaan ja avaamaan sellaisia ovia pohjoissaamenkielisten sisimmässä, mitä ei avata kuin avaimella, joka on tehty omasta äidinkielestä. Tämä Raamatun pohjoissaamenkielinen käännös olkoon myös inspiraationa ja apuna inarin- ja koltansaamenkielisten Raamatun käännösten saamiseksi.

Toivon lämmintä ja läheistä suhdetta saamen kansan ja uuden piispamme välille. Toivon, että pääsette osaksi jokapäiväistä arkeamme sen iloineen ja suruineen, etelä- ja pohjoistuulineen. Toivon, että opitte saamelaisten arvoista, kielestä, kulttuurista, elinkeinoista sekä luontosuhteestamme. Toivon, että kuulette herkällä korvalla sanottavamme ja kuuntelette vielä herkemmällä korvalla, mitä emme sano. Toivon Teille viisautta tehdä saamelaisia koskevia kauaskantoisia päätöksiä yhdessä saamelaisten kanssa. Toivon Teidän tukevan ja kehittävän kirkon saamelaistyötä tuoden sen tärkeyden ja tarpeellisuuden esiin myös muulle Suomelle. Toivon myös huomionne kiinnittyvän ekumeenisen saamelaistyön kehittämiseen.

Haluan muistuttaa, että molemmat kansan kirkkomme tekevät sielunhoidollista työtä saamelaisten keskuudessa tilanteessa, jossa Suomessa ei ole tarjolla saamenkielisiä tai saamelaiskulttuurinmukaisia mielenterveyspalveluja. Tämä vaatii saamelaistyön henkilöstöltä erityistä osaamista sekä voimia. On erittäin tärkeää, että Te piispana annatte tukenne ja neuvonne alaisillenne, jotka kohtaavat kansani vaikeina hetkinä.

Saamelaisten sukupolvilta toisille siirtyneet traumat ja uudet taakat murtavat päivä päivältä kansaani. Silti saamen kansa, me olemme vielä täällä. Ja yksi ihminen, yksi virkamies, yksi kansanedustaja, yksi ministeri, yksi pappi, yksi kirkkoherra, yksi piispa voi olla tulevaisuutemme kannalta hyvin merkittävässä asemassa.

Määŋgid ärmmreeʹǧǧes iiʹjjid! Monia armorikkaita vuosia!

Späʹsseb, takkâ, giitu, kiitos!

Lisätietoja
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila Aikio, tiina.sanila-aikio(at)samediggi.fi, +358 50 300 1780

Puheenjohtaja Sanila-Aikion puhe arktisten maiden ympäristöministerikokouksessa

Saamelaiskäräjien puheenjohtajan Tiina Sanila-Aikion puhe arktisten maiden ympäristöministerikokouksessa (The Arctic Environment Ministers’ meeting) Rovaniemellä 11. lokakuuta 2018 (englanniksi).

Excellences,

Ladies and Gentlemen, brothers and sisters,

It is an honor and privilege for me to welcome you, on behalf of the Sámi Parliament in Finland to the Arctic Environment Ministers’ Meeting – Exploring Common Solutions for the Arctic Environment.

Exploring and finding common solutions for the Arctic Environment should be priority for all of us. I believe the key for this is a cooperation between everyone – decision makers, indigenous peoples, scientists, researchers and the civil society.

I am delighted to welcome all the distinguished participants. You have travelled from the different regions to be present at this important meeting. I wish to extend my appreciation to the Government of Finland for the efforts to further develop the cooperation for promoting the well-being of the Arctic.

In addressing, planning and implementing common goals, it is important to clearly establish an effective cooperation. Cooperation between the Sámi Parliament and the ministry of the Environment in international environmental negotiations is crucial to achieve common goals. The Sámi Parliament participates in the preparations for the conferences and is part of the delegation of Finland, where the representative of the Sámi Parliament and the ministry of the Environment work together to achieve the best solutions for the Sámi and the environment.

Finally, it is particularly important to know and establish constructive relationships at regional level. Exchange of experience, methodologies and good practice at this level is very useful. Regional meetings and cooperation of different Arctic actors have provided important opportunities to develop capacity and skills and to explore common solutions of our home, the Arctic.

I want to remind us of the principles of full and effective participation of indigenous peoples and appropriate funding to strengthen the participation of indigenous peoples and their institutions in the Arctic cooperation. In addition, capacity-building is important for mutual learning for both indigenous peoples and the Arctic states to respond to our common challenges.

Participation in this important meeting thus carries an important responsibility. Mother Earth needs our attention.

Thank you.

 

Seuraa verkossa

Rovaniemen arktista ympäristöviikkoa voi seurata Twitterissä tunnisteilla:
#ABACongress
#ArcticEnv2018
#ArcticYouth

 

Lisätietoja

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila Aikio, tiina.sanila-aikio(at)samediggi.fi, +358 50 300 1780

Puheenjohtaja Sanila-Aikion puhe arktisessa biodiversiteettikongressissa

Saamelaiskäräjien puheenjohtajan Tiina Sanila-Aikion puhe arktisessa biodiversiteettikongressissa (The Arctic Biodiversity Congress) Rovaniemellä 9. lokakuuta 2018 (englanniksi).

His Excellency Mr. President,

Excellences,

Ladies and Gentlemen, brothers and sisters,

It is a great honor for me to be addressing you today at this important event, the Arctic Biodiversity Congress 2018. We are gathered here today because we share a common threat and commitment to the wellbeing of our home, the Arctic.

Yesterday was an alarming day for the world. After years of research, the Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC) issued a special report on the impact of global warming of 1.5C. Report is the most extensive warning yet on the risks of rising global temperatures and it underlines that this is the final call. Keeping to the preferred target of 1.5 degrees above pre-industrial levels will mean ”rapid, far-reaching and unprecedented changes in all aspects of society”. Concerning point of the report are the differences of impacts between 1.5 degrees and 2 degrees.

Looking at the state of the world around us, the situation is deeply concerning. While the entire world as we know, is under threat, the Arctic is especially vulnerable. According to the report, warming greater than the global annual average is being experienced in many land regions, including two to three times higher in the Arctic. There is high confidence that the probability of a sea-ice-free Arctic Ocean during summer is substantially lower at global warming of 1.5 degrees when compared to 2 degrees. With 1.5 degrees of global warming, one sea ice-free Arctic summer is projected per century.

In addition, report identifies those populations that at higher risk of adverse consequences of global warming of 1.5 degrees and beyond, including disadvantaged and vulnerable populations, for instance indigenous peoples. High-risk regions include Arctic, dryland regions, small-island developing states, and least developed countries. Furthermore, report illustrates the implications of global warming for people, economies, and ecosystems. Unique and threatened systems, such as coral reefs, the Arctic and its indigenous people, mountain glaciers, and biodiversity hotspots are in very high risks of severe impacts.

There is ample evidence that climate change affects biodiversity. Climate change is already forcing biodiversity to adapt. There is no question the continued loss of biodiversity and climate change undermine human well-being. Everyone will suffer the consequences, but mainly those who have contributed the less, for example indigenous peoples. Abandonment of traditional way of life, land use-systems and loss of indigenous knowledge and practices have a significant impact on Indigenous peoples’ lives, cultures, languages, traditional livelihoods and food systems.

I believe we can all unite around well-being of the Arctic environment and embrace this as a core theme of these days here in Rovaniemi. Well-being of the Arctic is the most rational and worthwhile investment in our collective future.

In Rio de Janeiro, in 1992, nations met at the United Nations Conference on Environment and Development to seek solutions to issues such as poverty, the growing gap between industrialized and developing countries, and growing environmental, economic and social problems. The objective was to set a course for sustainable development around the world. One of the results of the Conference were two legally binding conventions, Framework Convention on Climate Change and Convention on Biological Diversity.

In 1996, the Arctic Council was established as a forum for promoting cooperation, coordination, and interaction among the Arctic States, with the involvement of the Arctic Indigenous Peoples.

In Paris, in December 2015, global leaders made a commitment to reduce global warming adopting the first-ever universal, legally binding global climate deal. The agreement sets out a global action plan to put the world on track to avoid dangerous climate change by limiting global warming to well below 2 degrees aiming to limit the increase to 1.5 degrees.

Now, in 2018, we need to do more. There is still a significant gap between the intentions and a real action. We must act now and discuss, recognize and address these gaps before it indeed is too late. Global challenges such as climate change and biodiversity loss can only be met through cooperation.

We must start making more environmental friendly political choices. To cut the ancient forest of the Arctic for bioenergy or to build a Railway to connect the Arctic sea and rest of Europe to transport natural resources, even oil, of the Arctic are not environmental friendly choices. We need our forests to store carbon, maintain biodiversity and for the traditional livelihoods of the Sámi. We don’t need a railway to cut through our forests and territories that benefits of the warming Arctic.

Traditional lands of indigenous peoples´ guard over 80 per cent of the planet’s biodiversity and indigenous peoples are effective stewards of these areas. These areas are a vital strategy for tackling climate change. In short, if we are to achieve the goals of the Paris Agreement and maintain biodiversity, we must recognize, advance and safeguard the rights of indigenous peoples to govern their lands and waters. Conserving natural terrestrial, freshwater and marine ecosystems and restoring degraded ecosystems is essential for the overall goals of national, regional and international politics of climate change and biodiversity.

The traditional knowledge of biodiversity of the Sámi forms an integral part of our cultural heritage, traditional livelihoods and languages. Preserving such traditional knowledge must not lead to its exploitation against the will of the Sámi and traditional knowledge must be maintained within the Sámi community. Traditional knowledge of Indigenous Peoples has emerged as an essential resource, alongside western science, to inform environmental decision-making in national and global intergovernmental processes. The only way traditional knowledge of Indigenous Peoples’ can be used correctly in decision making is to include the traditional knowledge holders into decision-making processes.

The Finnish Working Group on Article 8(j) has defined the essential content of the traditional knowledge protected by the Convention on Biological Diversity and its article 8(j):

The biodiversity-related traditional knowledge of the Sami manifests itself in the traditional use of nature by the Sami and in the Sami livelihoods based on nature, i.e. reindeer husbandry, fishing, hunting, gathering and handicrafts – as well as the Sami people’s relationship with nature. The knowledge is communicated through the terminology in the Sami language pertaining to nature, the terrain, the weather, reindeer husbandry, handicrafts as well as hunting and fishing, in addition to the Sami place names. Traditional knowledge is transmitted by means of conscious teaching, the example presented by the older generations, yoik singing and oral traditions as well as through the practices of reindeer husbandry, fishing, hunting, gathering and handicrafts.

Biodiversity issues need to receive much higher priority in policy making and development planning at every level. Cross-border collaboration and cooperation with Indigenous Peoples like the Arctic Council is essential, given that biodiversity challenges recognize no national and other boundaries.

I look forward to discussing here today new ideas and solutions for the Arctic. We know what we need to do and there is no reason to not act now.

Thank you.

 

Seuraa verkossa

Rovaniemen arktista ympäristöviikkoa voi seurata Twitterissä tunnisteilla:
#ABACongress
#ArcticEnv2018
#ArcticYouth

 

Lisätietoja

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila Aikio, tiina.sanila-aikio(at)samediggi.fi, +358 50 300 1780

I varapuheenjohtaja Heikki Palton puhe Lapin poro- ja kalapäivillä 16.5.2018

Minun nimeni on Heikki Paltto ja toimin Saamelaiskäräjien I varapuheenjohtajana. Kiitän järjestäjiä kutsusta tulla puhumaan tilaisuuteen. Kommenttipuheenvuoroni tarkoituksena on nostaa esiin muutamia saamelaiskulttuurin kannalta keskeisiä näkökohtia, jotka tulee ottaa huomioon, kun tutkitaan ja keskustellaan laidunten kunnosta sekä pohditaan jatkotoimenpiteitä ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävien maankäyttöratkaisujen löytymiseksi.

Ensinnäkin haluan kiittää aiempia puhujia mielenkiintoisista esitelmistä sekä erityisesti siitä, että muun maankäytön vaikutuksia porojen laidunalueisiin on alettu tutkia ja tunnustaa laidunten kuntoon vaikuttavana tekijänä. Pidän tärkeänä, että laiduntutkimusten näkökulma on laajentunut ja että tutkimuksissa analysoidaan myös muutoksia laidunten käytettävyydessä, sillä muulla maankäytöllä on tutkitusti vaikutuksia porojen laidunkäyttäytymiseen ja siten poronhoidon käytänteisiin laajemmin. Ilmastonäkökulman sisällyttämistä laidunten tilaa ja saamelaisten kotiseutualueen maankäyttöä koskevaan tutkimukseen ja keskusteluun pitäisi edelleen lisätä, sillä sen vaikutukset näkyvät alueemme herkässä luonnossa sekä luontoon perustuvissa saamelaiselinkeinoissa jo nyt ja varautuminen muutoksiin on tärkeää myös saamelaisten ja heidän kielensä ja kulttuurinsa tulevaisuuden kannalta.

Ilmastonmuutos on myös välttämätön tekijä laiduntutkimustulosten luotettavuuden kannalta, sillä tutkimusten mukaan porojen laidunten valintaan vaikuttaa keskeisesti lumen syvyys, kovuus ja tiheys, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa. Poro pyrkii hakeutumaan alueille, joissa ravinnon saanti saatavuuden ja laadun suhteen on edullisin vuodenaikaan nähden. Talviaikana poron kunnon kannalta on tärkeintä, että ravinnon saatavuus on riittävää ja sen hankkimiseen käytetty energia on pienempi kuin siitä saatu energiamäärä. Jos kaivettavia ravintokohteita on saatavilla runsaasti, poro pitäytyy niiden käytössä, mutta jos kaivaminen niukoilla jäkälälaitumilla ei enää ole poron energiatalouden kannalta kannattavaa, poro laiduntaa mieluummin luppoa ja naavaa, mikäli sitä on saatavilla. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna on erittäin tärkeää ottaa huomioon myös metsätalouden vaikutukset lupon ja naavan saatavuuteen ja siten porojen laidunkäyttäytymiseen ja edelleen laidunten kuntoon.

Saamelaiskulttuurin näkökulmasta katsottuna laitumiin liittyvässä keskustelussa ei ole kyse ainoastaan laidunten ekologisesta kantokyvystä ja eri maankäyttömuotojen yhteensovittamisesta, vaan ennen kaikkea poronhoidon harjoittamisedellytyksissä tapahtuvien muutosten sosiaalisista, terveydellisistä ja kulttuurisista vaikutuksista. Viime kädessä saamelaisten kotiseutualueella on kyse saamelaisten perustuslaissa turvatusta oikeudesta ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan, johon olennaisesti poronhoito kuuluu. Tämä tulee olla myös lähtökohtana, kun pohditaan toimenpiteitä laidunten kantokyvyn turvaamiseksi, ei ainoastaan seuraavaksi 10-vuotiskaudeksi, vaan seuraavaksi sadaksi vuodeksi, jotta toimenpiteet kohdistetaan siten, että saamelaisten oikeudet alkuperäiskansana voidaan turvata pitkäjänteisesti ja laidunteen kuntoon kohdistuvat negatiiviset vaikutukset voidaan kokonaisvaltaisesti minimoida.

Saamelaisille kysymys laidunten riittävyydestä ei ole ainoastaan elinkeinoon liittyvä kysymys, vaan sillä on heijastevaikutuksia jo nyt mm. saamelaisten terveyteen: Suomen saamelaismiesten itsemurhariski sekä uhka joutua väkivallan kohteeksi verrattuna valtaväestön miehiin on hälyttävällä tasolla – itsemurhariski on yli kaksinkertainen. Lisäksi esimerkiksi Ruotsissa lähes puolet keski-ikäisistä poronhoitajamiehistä kärsii ahdistus- ja masennusoireista, joiden taustalla on katsottu olevan erityisesti poronhoitoon kohdistuva suuri paine ympäröivän yhteiskunnan taholta (mm. petovahingot sekä laitumiin vaikuttavat metsätalous-, tuuli- ja vesivoimahankkeet, matkailuelinkeino sekä yhteiskunnan infrastruktuuri kuten tiet ja rautatiet).

Onkin selvää, että nyt, kun asetetaan jälleen suurimmat sallitut poroluvut, tunnustetaan, ettei pelkän laiduninventointitiedon perusteella saada riittävästi tietoa laidunten kunnosta ja siihen vaikuttavista tekijöistä edellä mainitun päätöksen tekemiseksi. Laiduninventointi ei esimerkiksi arvioi ilmastonmuutoksen vaikutuksia laidunten käytettävyyteen ja kuntoon, mitä on pidettävä jatkoselvitystarpeena tulosten luotettavuuden arvioimiseksi. Laiduninventoinnin jälkeen on välttämätöntä arvioida saamelaisten kotiseutualueen maankäytön sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia laitumiin kokonaisuutena, jotta kyetään riittävään ja luotettavaan tietoon pohjautuvia ratkaisuja tekemään tarvittavista jatkotoimenpiteistä. Tällöin on otettava huomioon myös mahdollisten jatkotoimenpiteiden kulttuuriset, sosiaaliset sekä poronhoidon kannalta taloudelliset vaikutukset.