Tämä kirjoitus on ilmestynyt osana Saamelaiset sote-uudistuksessa -blogisarjaa.

Sote-uudistus on massiivinen kokonaisuus, ja siitä puhuttaessa on oleellista hahmottaa kuinka laajasta ja kokonaisvaltaisesta uudistuksesta onkaan kyse. Uudistuksen kohteena on yli 40 eri lakia, joista Saamelaiskäräjät ottaa lausunnossaan kantaa sote-maakuntalakiin, sote-järjestämislakiin, lakiin pelastustoimen järjestämisestä sekä sote-maakuntien rahoituslakiin. Edellä mainittujen lakien lisäksi saamen kielilakiin (1086/2003) esitetään tehtäväksi muutoksia uudistuksen yhteydessä.

Nämä lait vaikuttavat suoraan ja hyvin konkreettisella tasolla ihmisten päivittäiseen arkeen ja hyvinvointiin, ja Saamelaiskäräjät haluaa varmistaa, että saamelaisten oikeudet tosiasiallisesti huomioidaan sote-uudistuksen yhteydessä.

Positiivinen erityiskohtelu onnistuneen sote-uudistuksen pohjana

Sote-kampanjansa yhteydessä Saamelaiskäräjät on nostanut esille neljä askelta kohti onnistunutta sote-uudistusta saamelaisten näkökulmasta:

1. sote-palveluiden järjestäminen saamenkielillä kulttuuritausta huomioiden;
2. sote-palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden edistäminen saamelaisille;
3. saamelaisten osallisuuden varmistaminen sote-maakunnassa;
4. saamenkielisten sote-palveluiden rahoituksesta huolehtiminen.

Pohjana yhdenvertaisten sote-palveluiden toteuttamiselle nähdään positiivinen erityiskohtelu. Käytännössä yhdenvertaisten palveluiden takaaminen kaikille ei tarkoita sitä, että kaikilla Suomessa asuvilla henkilöillä on saatavilla täsmälleen samanlaisia palveluita. Sen sijaan asiakkaiden erilaiset tarpeet ja kulttuuritaustat tulee ottaa huomioon yhdenvertaisesti palveluita suunniteltaessa ja niitä tuotettaessa.

Palveluja tulisi olla saatavilla saameksi ja siihen tulisi lainsäädännössä asettaa selkeä velvoite. Nykyisin saamenkielisten palveluiden saaminen on sattumanvaraista jopa saamelaisten kotiseutualueella. Sellaisessa tilanteessa, jossa saamen kieltä äidinkielenään puhuvan henkilö saa lääkärissä asioidessaan palvelua suomen kielellä, hänen ei voida katsoa olevan yhdenvertaisessa asemassa suomen kieltä äidinkielenään puhuvan henkilön kanssa. Kyseessä on myös mm. potilasturvallisuuteen vaikuttava lähtökohta, sillä edellä kuvattuun asetelmaan sisältyy aito riski väärän diagnoosin saamisesta.

Puutteellinen neuvotteluprosessi

Sote-uudistuksen valmisteluprosessin aikana Saamelaiskäräjät on käynyt keskusteluja ja neuvotteluita Sosiaali- ja terveysministeriön edustajien kanssa. Esimerkiksi sote-maakuntalain valmistelutöiden aikana Saamelaiskäräjille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta toivomiinsa saamelaiskäräjälain 9 pykälän mukaisiin neuvotteluihin maakuntalaista kokonaisuudessaan.

Näiltä osin näenkin sote-uudistuksen valmisteluprosessin osittain puutteellisena saamelaisten näkökulmasta. Sote-maakuntalaki on laajakantoinen ja merkittävä toimenpide, jolla on välittömiä ja erityisiä vaikutuksia saamelaisten asemaan alkuperäiskansana, sillä se koskee sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämistä. Saamelaiskäräjälain 9 pykälän mukaan nämä seikat asettavat viranomaisille neuvotteluvelvoitteen Saamelaiskäräjien kanssa. Tätä ei kuitenkaan huomioitu sote-maakuntalain valmisteluprosessissa.

Nykytason säilyttäminen ei riittävä tavoite

Neuvotteluissa on käynyt ilmi myös, että ministeriön pyrkimyksenä on uudistuksen yhteydessä varmistaa saamelaisten kielellisten oikeuksien säilyminen nykytasolla sote-palveluissa. Saamelaiskäräjät ei kuitenkaan näe nykytason säilyttämistä riittävänä tavoitteena saamelaisväestön terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Nykytason säilyttäminen ei nähdäkseni ole linjassa myöskään Sanna Marinin hallitusohjelman kirjausten kanssa. Hallitusohjelmasta löytyy kirjaukset koskien kielellisten oikeuksien toteutumisen turvaamista käytännössä saamen kielellä sekä kaikkien saamelaisten ja saamelaisryhmien kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutumisen edistämistä ja kunnioittamista kansainväliset sopimukset huomioon ottaen.  Saamelaisten kielellisten oikeuksien säilyttäminen nykytasolla sote-palveluissa ei riitä toteuttamaan saamelaisten kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksia kansainvälisten ihmisoikeussopimusten edellyttämällä tavalla.

Sote-palvelut saamelaisten arjessa

Saamelaisten arjesta löytyy useita konkreettisia esimerkkejä, joissa saamelaisten oikeudet eivät nykyisin toteudu sote-palveluiden yhteydessä. Niitä löytyy niin lapsi- ja perhepalveluiden kuin ikääntyneiden palveluidenkin piiristä. Yksi tärkeä osa-alue on mielenterveyspalvelut ja psykososiaalinen tuki, joiden merkitys tulee kasvamaan entisestään totuus- ja sovintoprosessin myötä.

Tällä hetkellä esimerkiksi mielenterveyspalveluja ja psykososiaalista tukea ei ole saatavilla riittävästi saamenkielisenä ja niin, että niissä pystyttäisiin ottamaan huomioon myös saamelaisten kulttuuritausta. Tämä kuormittaa jo ennestään haavoittuvaisessa asemassa olevia henkilöitä.

Perusterveydenhuollon alaan kuuluvien sote-palveluiden tuottaminen saamenkielisinä saamelaisten kotiseutualueella olisi henkilöstöresurssien puitteissa mahdollista, jos asiaan vain päätettäisiin panostaa. Erikoissairaanhoidon osalta tilanne on toinen, ja siirtymäajalla tulisikin varmistaa, että tulevaisuudessa myös sote-maakunnan erikoissairaanhoidon toimintayksiköissä Rovaniemellä olisi mahdollista tarjota palveluita saamenkielisinä.

Tässä korostuu nähdäkseni saamenkielisten sote-palveluiden järjestämisvastuun merkitys. Vaikka tämänhetkinen saamenkielisten ja kulttuurinmukaisten sote-palveluiden saatavuuden heikko tilanne on ollut jo pitkään viranomaisten tiedossa, palveluita ei silti ole saatu järjestettyä. Uudistuksen yhteydessä tuleekin siis huolehtia, että Lapin sote -maakunnalle asetetaan selkeä vastuu saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä saamelaisten kotiseutualueella.

Saamelaiskäräjien puheenjohtajana toivon todella, että saamelaisten asemaa sote-palveluissa pyritään aidosti parantamaan Suomen valtion taholta, jotteivat hallitusohjelman kirjaukset jäisi vain kauniiksi sanoiksi.

Tuomas Aslak Juuso
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja