Poroelinkeinolla on Suomessa pitkä historia ja tärkeä rooli osana luonnonmukaista ruokatuotantoa, samalla kun se on luonnollisesti kiinteä osa elävää saamelaiskulttuuria. Poronhoito muistetaan myös tärkeästä roolistaan huoltovarmuuskysymyksissä. Suomessa on perinteisesti pyritty tukemaan maatalouden elinkeinonharjoittajien toiminnan jatkumista myös erilaisissa kriisitilanteissa. Osana oikeudenmukaista yhteiskuntaa ei ole haluttu jättää kannattavan elinkeinon harjoittajaa hädän hetkellä yksin.

Poronhoitajien turvaksi on osana tätä laadittu katastrofin hetkille oma vahinkomekanismi. Poroelinkeinoa kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta annetun lain ja sitä tarkentavan valtioneuvoston asetuksen tarkoituksena on varmistaa elinkeinonharjoittajien selviytyminen ja elinkeinon jatkuminen laajan ja odottamattoman tuhon hetkellä. Lain lähtökohtana on tunnistaa mahdolliset poikkeukselliset luonnonolosuhteet ja niiden elinkeinolle aiheuttamat tuhot, jotta tuhojen aiheuttamat vahingot voidaan korvata. Käytännössä lain toimeenpanoprosessi on kuitenkin osoittautunut epäjohdonmukaiseksi, eikä lain tarkoitus enää toteudu. Haluankin nyt vedota erityisesti maa- ja metsätalousministeriin, mutta laajemmin koko valtioneuvostoon, kansanedustajiin ja suomalaiseen yhteiskuntaan, jotta vahinkoja kärsineet poronhoitajat pystyisivät jatkamaan elinkeinojaan suurista tuhoista huolimatta, porovahinkolain tarkoituksen mukaisesti.

Mistä on kyse: kaksi katastrofitalvea lyhyen ajan sisällä

Poronhoitoa on kohdannut lyhyen ajan sisällä kaksi tuhoisaa katovuotta. Niiden aikana laidunolosuhteet ovat olleet poikkeuksellisten sää- ja luonnonolosuhteiden takia erittäin hankalat ja aiheuttaneet suurta vahinkoa. Vuoden 2019–2020 katastrofitalven seurauksena porovahinkolain toimeenpano käynnistettiin asianmukaisesti, todettujen tuhojen aiheuttamat vahingot selvitettiin ja ne osittain myös korvattiin, vaikkakaan ei täysimääräisesti.

Seuraava katastrofivuosi oli kuitenkin edessä jo talvella 2021–2022, jolloin joillakin alueilla ei ollut vielä ehditty toipua edellisestäkään tuhovuodesta. Laidunolosuhteet olivat suuressa osaa saamelaisalueen paliskuntia ja erityisesti poronhoidolle tarkoitetun alueen paliskuntia poikkeuksellisen vaikeat maan päälle jäätyneen lumikerroksen ja homeen pilaamien laidunten takia. Olosuhteet olivat poikkeukselliset myös Ruotsin ja Norjan puolella. Porot eivät saaneet kaivettua ruokaa jäätyneen lumikerroksen alta, ja lopulta niiden löytämässä ruoassa oli mukana niiden terveydelle haitallisia ja nopeasti kuntoa heikentäviä hometoksiineja. Homeisen ruoan syöminen kertoo myös osaltaan porojen epätoivosta, sillä normaalisti ne välttävät viimeiseen asti syömästä pilaantunutta ruokaa. Poronhoitajat pyrkivät estämään tuhon aiheuttamia vahinkoja mahdollisuuksien mukaan: poroja jouduttiin hätä- ja lisäruokkimaan poikkeuksellisen paljon. Samalla porot lähtivät kulkemaan poikkeuksellisesti pitkiäkin matkoja ruokaa etsimässä, mikä osaltaan lisäsi elinkeinon kustannuksia. Hätätoimenpiteistä huolimatta poroja menehtyi tuhoalueella poronhoitovuoden 2021–2022 aikana yli 10 000 kappaletta, mihin eivät sisälly petojen tappamana tai liikennevahingoissa kuolleet porot.

Keväällä 2022 käynnistynyt Venäjän hyökkäyssota lisäsi tunnetusti dramaattisesti sekä ruoan että polttoaineen kustannuksia, mikä heijastui välittömästi myös porojen hätäruokinnan ja lisääntyneen kuljettamisen kustannuksiin. Monilla poronhoitajista taloudellinen tilanne oli jo valmiiksi hyvin haastava edellisen katastrofitalven jäljiltä, minkä takia monien edellytykset hätätoimille olivat ylipäätään erittäin vaikeat elleivät täysin mahdottomat. Paliskuntain yhdistyksen tilastojen mukaan ruokintakustannukset poronhoitovuonna 2021–2022 nousivat joissakin poikkeuksellisilla alueilla sijainneissa paliskunnissa jopa yli 100 % edellisen kolmen vuoden lukuihin verrattuna.

Luonnonvarakeskus (Luke) totesi selvityksessään, että kaivu- ja laidunolosuhteet olivat talvella 2021–2022 olleet vaikeat ja poikkeukselliset yhteensä 19 paliskunnan alueella. Luke arvioi, että poronhoitovuoden 2021–2022 poikkeuksellisista laidunolosuhteista olisi siitä kärsineille paliskunnille todennäköisesti myös pidempiaikaisia vaikutuksia, joita entisestään pahensivat edellisen katastrofitalven menetykset. Joillakin alueilla katastrofitalvi oli jopa edellistä, porovahinkolain toimeenpanon laukaissutta talvea vaikeampi. Oletuksena monilla olikin, että maa- ja metsätalousministeriö esittäisi Luken selvityksen mukaisesti valtioneuvostolle, että tuho oli todennettu ja korvausprosessi aihetta aloittaa. Saamelaiskäräjät on käynyt vahinkolain toimeenpanosta saamelaiskäräjälain 9 § eli neuvotteluvelvoitteen mukaisesti neuvotteluita maa- ja metsätalousministeriön virkakunnan kanssa. Näissä neuvotteluissa on valitettavasti käynyt selväksi, ettei ministeriössä katsota, että tuhon toteamiseen ja vahinkojen korvaamiseen olisi aihetta, sillä heidän näkemyksensä mukaan tuhoja ei ole poikkeuksellisella tavalla tapahtunut. Ministeriön perustelut eivät mielestäni ole linjassa poronhoitajien katastrofivuonna kohtaamien tuhojen kanssa, eikä lain toimeenpano ole edennyt sen edellyttämin askelin.

Porovahinkolaki ja sen toimeenpanoprosessi

Tiivistetysti porovahinkolain toimeenpano etenee siten, että laissa määritelty hyväksyttävä taho tekee maa- ja metsätalousministeriölle tiedonannon olosuhteista ja pyytää ministeriötä käynnistämään lain toimeenpanon. Ministeriö ohjaa valitsemansa tutkimuslaitoksen tekemään virallisen selvityksen mahdollisesti tapahtuneesta tuhosta sekä sen laajuudesta ja vaikutuksista poroelinkeinoon. Selvityksen perusteella valtioneuvosto toteaa korvauksiin oikeuttavan tuhon tapahtuneen. Elinkeinonharjoittajille ja paliskunnille aiheutuneet vahingot arvioidaan kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen ja/tai ELY-keskusten toimesta korvauksia varten. Maaseutuelinkeinoviranomaisten arviot voidaan ohittaa vain siinä tapauksessa, että vahingot ovat olleet ilmeisiä.

Valtioneuvoston antama erillinen asetus lain toimeenpanosta tarkentaa mm. tuhon selvittämisessä huomioitavia seikkoja. Asetuksen tarkennukset eivät kuitenkaan ohita itse lakia, eikä sitä voi tulkita ristiriidassa laissa määritellyn tarkoituksen kanssa: lain tarkoituksena on tukea elinkeinonharjoittajan selviytymistä laajoista ja odottamattomista vahingoista. Tämä tuntuu nyt katastrofitalven 2021–2022 käsittelyssä unohtuneen, eikä lain soveltamista ja sen edellyttämiä toimenpiteitä ole hoidettu asiaankuuluvalla tarkkuudella ja perusteellisuudella.

Talven 2021–2022 olosuhteista nähtiin alusta asti hyvin huolestuttavia ennusmerkkejä, ja joillakin alueilla jouduttiin aloittamaan porojen hätäruokinnat jo marraskuussa. Paliskunnista kantautui viestiä erittäin huolestuttavista laidunolosuhteista. Maa- ja metsätalousministeriö, Luke ja poronhoitajia edustava Paliskuntain yhdistys neuvottelivat tilanteesta jo joulukuun alussa 2021 ja sopivat pitävänsä tilanteen kehittymistä silmällä. Myös Saamelaiskäräjät vetosi silloiseen maa- ja metsätalousministeri Leppään avoimella kirjeellä 28.2.2022. Saamelaiskäräjät ei kuitenkaan ole asetuksessa määritelty sellaiseksi tahoksi, joka voi virallisesti tuoda ministeriöön tiedon sellaisista olosuhteiden muutoksista, joiden voidaan perustellusta syystä epäillä aiheuttavan porovahinkolaissa tarkoitettuja vahinkoja.  Olosuhteiden entisestään heikentyessä teki viisi paliskuntaa helmikuun lopulla 2022 maa- ja metsätalousministeriölle lain edellyttämän virallisen tiedoksiannon. Siinä todettiin, että laiduntilanne oli paliskuntien alueilla todella huono ja vahingot mittavia, osittain jopa pahempia kuin edellisenä katastrofitalvena, jolloin porovahinkolaki oli toimeenpantu. Tilanne oli vastaava myös Norjan puolella, jossa valtio olikin jo ryhtynyt välittömiin tukitoimenpiteisiin. Ministeriötä pyydettiin ryhtymään toimiin vahinkolain toimeenpanossa tuhon selvittämisellä, ja maaliskuun alussa ministeriö antoi asiaankuuluvan selvityksen Luken tehtäväksi.

Kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisia ohjeistettiin aloittamaan tarkastukset lain 6 §:n mukaisesti aiheutuneiden vahinkojen arvioimiseksi.  Pyyntö työn aloittamiseksi saapui Lapin ELY-keskuksesta kuitenkin vasta maaliskuun 2022 lopussa. Esimerkiksi Inarin kunnassa näytteitä ohjeistettiin keräämään vasta 15.4.2022 alkaen kuolleista poroista. Näin ollen käytännössä miltei kaikki alueella ennen 15.4. kuolleet porot jäivät tarkastuksen ulkopuolelle. Tarkastukset myös suoritettiin eri alueilla erilaisin ohjeistuksin, minkä takia saatujen selvitysten tulokset eivät anna luotettavaa kuvaa tuhojen laajuudesta. Ne asettavat eri paliskunnat eriarvoiseen asemaan vahinkokorvauksia arvioidessa. Esimerkiksi läntisellä vahinkoalueella maaseutuelinkeinoviranomainen huomioi näytteitä kerätessään myös alkuvuodesta kuolleet porot. Myös monet elinkeinonharjoittajat pyrkivät mahdollisuuksien mukaan avustamaan tutkimustyössä vapaaehtoisesti, jotta olosuhteet saataisiin selvitettyä mahdollisimman hyvin. Puutteista huolimatta tarkastuksessa kerättyjen näytteiden pohjalta Ruokaviraston laatima selvitys kuitenkin osoittaa, että suuri osa tarkastetuista poroista kuoli nääntymällä.

Vaikka Luke selvityksessään totesi poikkeukselliset sää- ja laidunolosuhteet, niiden laajuuden ja vaikutukset elinkeinon harjoittamiseen, kävi nopeasti selväksi, että maa- ja metsätalousministeriön virkakunta oli täysin eri mieltä. Se ei ole pyrkinyt kiistämään Luken toteamia poikkeuksellisia sääolosuhteita, mutta väittää, ettei poronhoidolle ollut niiden takia aiheutunut poikkeuksellisia tuhoja ja ettei siten ollut poikkeuksellisia korvaustarpeita. Vaikka vahinkolain asetuksessa erikseen mainitaan poikkeuksellisten sääolosuhteiden seurauksena korvaukseen oikeuttavana vahinkona myös lisääntyneet hätäruokintakulut tuhoutuneiden porojen lisäksi, ei ministeriössä ole osattu huomioida näitä erikseen korvattavina kuluina.

Ministeriö sivuuttaa näin vahinkolain asetuksen sisältämän linjauksen, että korvattavan vahingon edellytyksenä on, että poikkeuksellisista olosuhteista aiheutuu tai – toisin kuin ministeriö nyt tulkitsee – uhkaa aiheutua olennaisia haittavaikutuksia, joiden estäminen vaatii poikkeuksellista ruokintaa tai muita toimenpiteitä. Kun ministeriö ei tulkitse uhan torjumiseksi suoritettuja toimenpiteitä eli esimerkiksi hätäruokintaa poikkeuksellisiksi toimenpiteiksi, se ei näkemykseni mukaan toimi lain hengen mukaisesti. Tällainen tulkinta käytännössä sekä sivuuttaa asetuksessa esitetyt korvauskategoriat että horjuttaa poronhoitajan luottamusta valtioon ja lain soveltamiseen hädän hetkellä. Vaikuttaa siltä, ettei poronhoitajien tulisi ministeriön mukaan pyrkiä minimoimaan tuhoja ja auttamaan poroja.

Saamelaiskäräjien kanssa käymissään neuvotteluissa ministeriö on pohjannut näkemyksensä tuhon kiistämisestä pitkälti epäselviin ja puutteellisiin taulukoihin erilaisista ELY-keskuksen tuottamista poroluvuista viime vuosilta. Tämä on ongelmallista monellakin tapaa: ensisijaisesti jo siksi, että taulukot eivät olleet suoraan relevantteja neuvotellessamme tuhon toteamisesta vahinkolain 5 § mukaisesti. Niiden mahdollisesti tarjoama tieto olisi ollut olennaista vasta edettyämme tuhon toteamisen jälkeen lain 6 § mukaisiin neuvotteluihin vahingon toteamisesta. Tässä tapauksessa Ruokavirasto on tutkinut poroista otetut näytteet ja Luonnonvarakeskus talven aikana vallinneet olosuhteet. Tuhon toteaminen tulee tehdä tutkimuslaitosten, tässä tapauksessa erityisesti Luonnonvarakeskuksen, selvitysten pohjalta porovahinkolain 5 §:n ja hallituksen esityksen HE 247/2010 edellyttämällä tavalla. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset hoitavat valtionhallinnon alueellisia toimeenpano- ja kehittämistehtäviä Suomessa. ELY-keskus ei ole porovahinkolain mukainen tutkimuslaitos. Näin ollen ELY-keskuksen laatimaa selvitystä ei voida porovahinkolain 5 §:n mukaan käyttää tuhon toteamisessa.

Taulukoiden käytöstä, niiden sisältämistä luvuista ja niistä muodostetuista tulkinnoista neuvotteluissa esille nostamiimme ongelmiin tai niistä esittämiimme kysymyksiin emme ole saaneet vastauksia, ja huolenaiheemme lain tarkoituksen mukaisten seikkojen puuttumisesta on sivuutettu. Sen lisäksi, etteivät ministeriön neuvotteluissa käyttämät ELY-keskuksen taulukot sovellu tuhon arvioimiseen ylipäätään, niissä on myös vahinkojen arvioimisen kannalta monenlaisia ongelmia. Ensinnäkin ministeriön virkakunta arvioi poronhoidolle tuhosta aiheutuneita vahinkoja vertaamalla katastrofitalven 2021–2022 paliskuntakohtaisia porolukuja edellisen kolmen vuoden keskiarvoon. Vertailu on kestämätön jo siitä syystä, että mukana on myös edellinen katastrofitalvi 2019–2020. Edellisten vuosien keskiarvo ei siis mitenkään ole yksinään vertailukelpoinen tai mahdollista katastrofitalven vertailua ns. normaaliaikaan.

Tällainen keskiarvojen vertailu ei myöskään tuo esille paliskuntien osin hyvinkin suuria sisäisiä eroja tuhon vaikutuksissa. Näin unohtuu lain tarkoitus: yksittäinen, katastrofin yhteydessä tukea tarvitseva elinkeinonharjoittaja, joka katoaa kyseenalaisiin keskiarvoihin. Lisäksi sinne piiloutuu myös esimerkiksi sellaisia tapauksia, joissa suuria tuhoja kärsineet ovat ostaneet poroja tuholta säästyneiltä poronhoitajilta pystyäkseen jatkamaan elinkeinoaan – siltä osin, keillä siihen on ollut hätäruokintojen ja muiden ylimääräisten kustannusten vuoksi ylipäätään mahdollisuus. Minulle henkilökohtaisesti on erittäin vaikea ymmärtää ministeriön esittämiä perusteluita, sillä tunnen vahinkoalueen hyvin ja sieltä esimerkiksi yksittäisiä poronomistajia, jotka ovat menettäneet katastrofitalvelle 50–70 % omasta karjastaan. Toimme neuvotteluissa esille nämä huomiomme, emmekä saaneet niihin vastauksia. Koko porovahinkolain tarkoitus lähtee yksilöistä, ja siksi on suuri ongelma, ettei ministeriössä ole pyritty toden teolla selvittämään tuhon vaikutuksia heihin.

Samalla tuhoalueilla tuhon seurauksena kuolleet yli 10 000 poroa on sivuutettu maaseutuelinkeinoviranomaisten tutkimuksista huolimatta. Tällainen tuhoutunut poromäärä vastaa n. 17 miljoonan euron menetyksiä, minkä lisäksi ruokintakustannukset olivat monilla alueilla talven aikana vähintään tuplaantuneet keskimääräisistä kuluista. Näitä menetyksiä ministeriössä ei siis pidetä erityisen poikkeuksellisina.

Olen halunnut tuoda julkisuuteen porovahinkolakiin liittyvää problematiikkaa, jotta lain tarkoitus toteutuisi ja elinkeinonharjoittajat saisivat heille kuuluvan tuen. Samalla nämä neuvottelut ovat olleet klassinen esimerkki monista viranomaisten kanssa käymistämme saamelaiskäräjälain 9 § mukaisista neuvotteluista. Tällaisin epäselvin ja vaihtelevin kuvioin joudumme lakisääteisiä neuvotteluita usein käymään, ja se on kaikkien osapuolten kannalta hyvin valitettavaa. Lain edellyttämiä neuvotteluita tunnutaan viranomaisten taholta käytettävän liian usein ennemminkin sanelutilanteina, joissa kysymyksiimme ei välttämättä vastata, perusteluita ei anneta ja neuvottelujen pohjaksi toimitettujen materiaalien laatu on epäselvää tai hyvin vaihtelevaa – jos sellaista ajoissa toimitetaan. Neuvottelut eivät ole onnistuneet, jos kysymyksiimme ei kyetä vastaamaan ja esille tuomamme faktat sivuutetaan – kuten nyt esimerkiksi vahinkoalueen hyvin poikkeuksellinen yli 10 000 poron tuhoutuminen katastrofitalven sää- ja laidunolosuhteiden takia. Koenkin, että tämä porovahinkolain toimeenpanon prosessi on ollut tärkeää avata julkisuuteen sekä poronhoitajien tukemisen että myös neuvottelujen tarjoaman esimerkin ja ymmärryksen lisääntymisen takia.

Minun on vaikea ymmärtää, miksi tämän katastrofitalven osalta toiminta ja tulkinnat poikkeavat niin suuresti edellisen katastrofitalven vastaavista. Tuolloin vahingonkorvauksia maksettiin jopa yksittäisistä menetetyistä poroista, mikä ei varsinaisesti vastannut lain tarkoitusta turvata elinkeinon jatkuminen. Vuonna 2019–2020 katastrofitalvi kohdistui laajemmin koko poronhoitoalueelle, kun taas nyt vaikeaksi osoittautunut katastrofitalvi 2021–2022 kohdistui pääosin saamelaisten kotiseutualueelle ja erityisesti poronhoidolle varatulla alueella sijaitseviin paliskuntiin.

Lopuksi

Porovahinkolain tarkoitus on hieno ja tärkeä: turvata elinkeinon jatkuminen elinkeinonharjoittajasta riippumattomissa, yllättävissä ja katastrofaalisissa olosuhteissa. Kun laissa näin luvataan turvata selviytyminen suurimman hädän hetkellä, siihen täytyy voida luottaa.

Ottaen huomioon koko kokonaisuuden, herää kysymys, olisiko syytä tarkastella tulevaisuudessa uudestaan lain toimivuutta ja sen soveltamista. Tuskin kukaan haluaa lakia, jota on mahdollista soveltaa samoissa olosuhteissa eri tavoin eri vuosina. Valtiontaloudenkin kannalta olisi järkevintä varmistaa, että lait kannustavat vahinkojen ennaltaehkäisyyn.

Vetoankin erityisesti valtioneuvoston ja eduskunnan jäseniin sekä koko suomalaiseen yhteiskuntaan. Pyydän, että autatte hädän hetkellä niitä poronhoitajia, jotka ovat kokeneet luonnonkatastrofien seurauksena suuria vaikeuksia ja joiden elinkeinon jatkuminen on vaakalaudalla.

Tuomas Aslak Juuso
Puheenjohtaja