Saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluvan Lapin paliskunnan alueen saamelaiskulttuuria uhkaa laaja-alainen malmien etsintä. Varauspäätökset ja malminetsintälupahakemukset kattavat koko Lapin paliskunnan eteläosan. Saamelaiskäräjät on huolissaan alueen saamelaisten perinteisten elinkeinojen harjoittamisedellytyksistä ja poronhoidon rakenteiden suojasta.

 – Malminetsintä ja kaivostoimintaan tähtäävät tutkimukset uhkaavat Lapin paliskunnassa harjoitettavien saamelaisten perinteisten elinkeinojen tulevaisuutta. Jopa Lapin paliskunnan yksi pääerotuspaikoista on jäänyt varauksen alle, toteaa Saamelaiskäräjien II varapuheenjohtaja Leo Aikio.

Poronhoidon keskeisimpiin rakennuksiin kuuluvat vasanmerkitys- ja erotuspaikat aitajärjestelmineen. Kaivoslaissa on säädetty paikoista, joissa kaivosmineraalien etsintätyötä ei saa harjoittaa. Tällaisia ovat mm. puutarhat ja asumiseen tai työntekoon tarkoitetut rakennukset yksityisine piha-alueineen. Saamelaiset eivät harjoita perinteisiä elinkeinojaan maanomistusoikeuden turvin. Säännöllisesti käytössä olevat, sopimuksiin pohjautuvat poronhoidon rakennelmat jäävät suojatta.

Saamenmaan ympäristö tuhottiin pitkälti Lapin sodassa. Vesistöjen valjastaminen tekoaltaisiin johti väestön pakkosiirtoon ja perinteisten elinkeinojen harjoittamisen estymiseen. Luonnonvaroista päättäminen on nykyään usean eri viranomaisen vastuulla, eikä kukaan katso asioita saamelaiselinkeinojen näkökulmasta. Esimerkiksi laidunkiertoon perustuvan saamelaisen poronhoidon kyky ylläpitää tehokasta laidunten vaihtelua ja sopeutua ympäristön muutoksiin on heikentynyt. Saamelaisten mahdollisuudet itse päättää kehityksen linjoista ovat kaventumassa edelleen. Saamelaiskäräjät vaatii toimia tämän kehityksen kääntämiseksi.

 – Huoli tulevaisuudesta painaa saamelaiselinkeinojen harjoittajia. Saamelaisille kotiseuduksi osoitetulla alueellakaan ei ole mahdollista elää ilman luontoon kajoavien hankkeiden tulvaa. Tilanne on erityisen vaikea Lapin paliskunnassa. Kaivoslain soveltamisessa on annettava nykyistä suurempi painoarvo saamelaisten oikeudelle alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää kieltään, kulttuuriaan ja perinteisiä elinkeinojaan, sanoo Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tuomas Aslak Juuso.

Kaivosviranomainen ei ole velvollinen ilmoittamaan Saamelaiskäräjille etsintätöitä koskevista varauksista. Geologian tutkimuskeskuksen karttapalvelu on tällä hetkellä saamelaisten ainoa mahdollisuus saada ajantasaista tietoa omaan alueeseensa kohdistuvasta malminetsinnästä – tosin vain englannin kielellä ja paikkatietosovellukset hallitsevalle.

– Tietoa ja vaikutusmahdollisuuksia omaa elinympäristöä koskevista hankkeista tulee olla kaikkien saatavilla, jatkaa Aikio.

Lapin paliskunnan aluetta koskee viisi malminetsintälupahakemusta, joista yhdessä on kyse aiemman luvan muuttamisesta ja uusimisesta, neljä vahvistettua varauspäätöstä ja yksi varausilmoitus. Vahvistetuista varauspäätöksistä VA2021:0055 Urakka on valituskelpoinen 24.12.2021 asti.

Lisätietoja:

Tuomas Aslak Juuso
Puheenjohtaja
040 687 3394
tuomas.juuso@samediggi.fi

Leo Aikio
II varapuheenjohtaja
040 621 6505
leo.aikio@samediggi.fi

Kuva: Maria Mäki / Saamelaiskäräjät

Työ- ja elinkeinoministeriö ja Saamelaiskäräjät päättivät joulukuun 10. päivä saamelaiskäräjälain 9 §:n mukaisen neuvotteluprosessin kaivoslain uudistamisesta. Neuvotteluprosessi aloitettiin syksyllä 2020 ja neuvottelut kestivät yhteensä lähes 30 tuntia. Saamelaiskäräjät teki perusteltuja muutosesityksiä useaan kaivoslain pykälään, mutta vain muutaman pykälän kohdalla saatiin neuvoteltua molempia osapuolia tyydyttävä tulos.

– Kiinnostus malmien etsintään saamelaisten kotiseutualueella on lisääntynyt viime aikoina. Olen erittäin huolissani siitä, millä tavoin luonnon monimuotoisuuden säilyminen ja saamelaisten oikeuksien toteutuminen pystytään turvaamaan uudessa kaivoslaissa. Olemme tehneet kaivoslakiin perusteltuja muutosesityksiä näiden turvaamiseksi, mutta työ- ja elinkeinoministeriön liikkumavara esitystemme suhteen tuntuu olevan rajallinen ja riittämätön, sanoo Saamelaiskäräjien 2. varapuheenjohtaja Leo Aikio.

Neuvotteluissa saavutettiin yhteisymmärrys saamelaiskulttuuriin ja perinteisten elinkeinojen harjoittamisedellytyksiin liittyviin vaikutuksiin kohdistuvan selvitysmenettelyn kehittämisestä. Neuvotteluissa ei ole kuitenkaan saatu aikaan tulosta, jolla pystyttäisiin turvaamaan saamelaisten asema ja oikeudet alkuperäiskansana kaivoslain soveltamisessa.

Työ- ja elinkeinoministeriöllä ei ollut edellytyksiä neuvotella kaikkien pykälien sisällöstä, esimerkiksi 50 §:n osalta. Kyseinen pykälä on saamelaisten kannalta olennainen, sillä siinä määritellään mm. minkä tasoisia vaikutuksia kaivoslain mukaisesta toiminnasta voi aiheutua saamelaisten edellytyksille harjoittaa perinteisiä elinkeinojaan tai muutoin ylläpitää saamelaiskulttuuria saamelaisten kotiseutualueella.

– Neuvotteluista jäi vahva tunne siitä, että Suomen valtiolle on tärkeää, ettei kaivostoimijoiden toimintaa vaikeuteta tulevaisuudessa. Tämän periaatteen noudattamisessa tunnutaan olevan valmiita tinkimään sekä alkuperäiskansojen oikeuksien toteutumisesta että luonnon monimuotoisuudesta, jatkaa Aikio.

Saamelaiskulttuurilla on suora yhteys luonnon monimuotoisuuden säilymiseen ja saamelaisten perinteiset elinkeinot ja elämäntavat ovat muotoutuneet luonnon monimuotoisuutta säilyttäviksi, joten tästä näkökulmasta kulttuurin säilyttäminen tukee biodiversiteetin suojelua, kuten todetaan Suomen biodiversiteetti – strategian ja toimintaohjelman 2012–2020 toteutuksen ja vaikutusten arvioinnissa.

Nykyisellään kaivoslaki ei turvaa saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksia

Kaivoslain säännökset eivät nykyisellään velvoita kaivosviranomaista erittelemään, miten kaivoslain mukainen toiminta sekä muut maankäyttömuodot yhdessä vaikuttavat saamelaisten oikeuteen harjoittaa kieltään, kulttuuriaan ja perinteisiä elinkeinojaan.

– Lupaharkinnassa saamelaiskulttuurin ja perinteisten elinkeinojen suojaksi laadittujen säännösten tarkoitus ei ole lupakäytännössä toteutunut, eikä saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksia ole siten pystytty turvaamaan käytännössä, toteaa Aikio.

Nykyisen lain 50 §:n soveltamista harkitessaan lupaviranomaisen tulisi muun muassa arvioida heikentääkö myönnetty lupa olennaisesti saamelaisten kotiseutualueella edellytyksiä harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja tai muutoin ylläpitää ja kehittää saamelaiskulttuuria tai kolttien elinolosuhteita ja mahdollisuuksia harjoittaa elinkeinoja koltta-alueella.

Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan kaivoslain 50 §:ssä luvan myöntämisen esteeksi määritelty olennaisen heikennyksen taso ei kuitenkaan riitä turvaamaan saamelaisille perustuslain 17 §:n 3 momentin myötä turvatun oikeuden toteutumista ylläpitää ja kehittää kieltään, kulttuuriaan ja perinteisiä elinkeinojaan. Perinteisten elinkeinojen katsotaan vakiintuneesti kuuluvan osaksi saamelaiskulttuuria.  Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ei ole toistaiseksi jättänyt yhtään lupaa myöntämättä Saamelaiskäräjien esiin tuomista perinteisiin elinkeinoihin kohdistuvista negatiivisista vaikutuksista huolimatta. Tästä syystä Saamelaiskäräjät esittää ”olennaisen heikennyksen” -kriteerin muuttamista koko kaivoslain kontekstissa muotoon ”vähäistä suurempi haitta tai heikennys”.

Meneillään olevan kaivoslain uudistuksen tavoitteena on parantaa kaivosten ympäristönsuojelua ja toimintaedellytyksiä. Lisäksi tavoitteena on vahvistaa sekä kaivosten hyväksyttävyyttä paikallisesti että asianosaisten vaikutusmahdollisuuksia. Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan näitä tavoitteita ei ole kaivoslain valmistelutyössä tähän mennessä huomioitu.

Lisätietoja:

Leo Aikio
II varapuheenjohtaja
040 621 6505
leo.aikio@samediggi.fi