Nuorisoneuvoston avoin kirje liikenne- ja viestintäministeriölle kaavaillusta Jäämeren radasta

Yhteenveto: Nuorisoneuvosto ei voi kannattaa valitun Rovaniemi-Kirkkoniemi-junaratayhteyden rakentamista, koska Saamelaiskäräjien kanssa ei ole asianmukaisesti neuvoteltu ja vaikutukset saamelaiskulttuuriin, saamelaiselinkeinoihin ja ympäristölle ovat valitussa linjauksessa Liikenneviraston teettämien selvitysten mukaan pahimmat. Nuorisoneuvosto painottaa, että ei lähtökohtaisesti vastusta Jäämeren rataa vaan pitää liikenne- ja viestintäministeriön menettelytapaa radan valinnasta laittomana ja Rovaniemi-Kirkkoniemi-junaratayhteyttä huonoimpana mahdollisena vaihtoehtona. Suomen valtio on rikkonut lakia jättämällä huomioimatta saamelaiskäräjälain (17.7.1995/974) neuvotteluvelvoitteen (9 §) sekä hallintolain (434/2003, 2 §) hyvän hallinnon perusteet.

Nuorisoneuvosto katsoo, että radan rakentaminen vaikeuttaisi saamelaisnuorten tulevaisuutta jatkaa poronhoidossa jakamalla laidunmaat useassa paliskunnassa sekä lisäisi nuorten saamelaisporonhoitajien psyykkistä kuormaa. Myös muut perinteiset saamelaiselinkeinot kalastus, metsästys ja keräily sekä matkailu kärsisivät. Nuorisoneuvosto nostaa esille etenkin kolttasaamelaisten kalastuksen Näätämöjoessa, koska mahdollisen uuden Kirkkoniemen sataman rakentamisella Näätämövuonoon tulee olemaan vaikutuksia Näätämöjoen lohi- ja taimenkantoihin. Nuorisoneuvosto esittää liikenne- ja viestintäministeriölle, että ratavaihtoehtojen kartoitusprosessi käynnistetään uudelleen ottaen huomioon saamelaisten kestävää kehitystä noudattavat elinkeinot sekä neuvotteluvelvoitteen asianmukaisen noudattamisen. Nuorisoneuvosto voi mielellään osana Saamelaiskäräjiä auttaa liikenne- ja viestintäministeriötä lisäämään puuttunutta vuoropuhelua sekä ymmärrystä saamelaiselinkeinojen ja -kielten merkityksestä saamelaisille. Nuorisoneuvosto lähettää avoimen kirjeen liikenne- ja viestintäministeriölle. Kirje on vapaasti julkaistavissa mediassa.

 

Nuorisoneuvosto toteaa, että ennen kaikkea saamelaisten kotiseutualueen nuoret joutuvat elämään nyt tehtävien Jäämeren rataa koskevien päätösten kanssa ja siksi erityisesti nuorten ääntä on kuultava. Nuorisoneuvosto huomauttaa, että Suomi ei ole noudattanut Saamelaiskäräjälain 17.7.1995/974 pykälää 9 §, joka velvoittaa viranomaiset neuvottelemaan “Saamelaiskäräjien kanssa kaikista laajakantoisista ja merkittävistä toimenpiteistä, jotka voivat välittömästi ja erityisellä tavalla vaikuttaa saamelaisten asemaan alkuperäiskansana ja jotka koskevat saamelaisten kotiseutualueella 1) yhdyskuntasuunnittelua, 2) valtionmaan, suojelualueiden ja erämaa-alueiden hoitoa, käyttöä, vuokrausta, luovutusta jne.”. Saamelaisten eikä Saamelaiskäräjien kanssa ei ole neuvoteltu ratavaihtoehtoja vertailtaessa, vaikka Jäämeren rata Rovaniemeltä Kirkkoniemeen on laajakantoinen ja merkittävä toimenpide, joka vaikuttaa saamen kansaan saamelaisten kotiseutualueella.

Nuorisoneuvosto painottaa, että se ei lähtökohtaisesti ole ratahanketta vastaan. Nuorisoneuvosto pitää kuitenkin kestämättömänä saamelaiskäräjälain 9 §:n ylenkatsomisen lisäksi hyvän hallinnon vastaista toimintaa Suomen valtion taholta liikenne- ja viestintäministeriön valitessa saamelaiskulttuurin kannalta pahimman mahdollisen vaihtoehdon radan linjaukseksi. Liikenneviraston teettämistä selvityksestä selviää, että nimenomaan Rovaniemi-Kirkkoniemi-linjauksessa ympäristövaikutukset ovat merkittäviä sekä vaikutukset porotalouteen ja saamelaisten kotiseutualueeseen ovat suuret. Kun Saamelaiskäräjien kanssa ei lisäksi neuvotella, seuraa kysymys alkuperäiskansan ja vähemmistön syrjimisestä.

Jäämeren rautatien ratavaihtoehtojen selvittäminen oli hankkeen tärkein vaihe saamelaiselinkeinojen ja saamelaiskulttuurin näkökulmasta. Eri ratavaihtoehtojen vaikutukset saamelaiselinkeinoille ja muulle kulttuurille olisi pitänyt selvittää jo ennen kuin ratavaihtoehdosta päätettiin. Kuinka saamelaiset voisivat olla aidosti kuultuna ratahankkeen valmistelussa, jos heidät sivuutettiin jo hankkeen ensimmäisessä ja tärkeimmässä vaiheessa? Nyt saamelaisten kuuleminen on vain näennäistä ja se tapahtuu ainoastaan jälkikäteen.

Liikenne- ja viestintäministeriö on useaan otteeseen viitannut siihen, että Saamelaiskäräjien kanssa on käyty yksi saamelaiskäräjälain mukainen neuvottelu tammikuun lopussa ennen kuin Kirkkoniemeen menevä ratavaihtoehto maaliskuussa julkaistiin. Kuitenkin YK:n alkuperäiskansaoikeuksien julistuksen sisältämä FPIC-periaate eli vapaa, tietoon perustuva ennakkosuostumus puuttuu. Saamelaiskäräjät ei päässyt antamaan suostumustaan tai mielipidettään valituista ratavaihtoehdoista, sillä minkäänlaista saamelaiskulttuurin vaikutusarviota ei vielä tässä vaiheessa ole tehty. Kuinka vapaa, ennakkotietoon perustuva suostumus olisi täten voitu saada?

Jäämeren rata on pohjoisen nykyisellä maankäytöllä taloudellisesti kannattamaton. Pohjoisella alueella luonnonvarat on ulkopuolisten silmissä nähty yhtenä suurimpana potentiaalina talouden kannalta. Oletettavasti paineet hyödyntää saamelaisten kotiseutualueen luonnonvaroja lisääntyvät entistä enemmän, mikä tarkoittaisi kaivosteollisuuden ja metsätalouden lisääntymistä. Nuorisoneuvosto huomauttaa, että valitun Rovaniemi-Kirkkoniemi-reitin tavoitteena ei ole kuljettaa matkustajia, joten se ei hyödytä edes matkustusliikenteen kautta saamelaisten kotiseutualuetta. Junaradan rakentamisesta seuraa päinvastoin teollisuuskuljetuksia. Onnettomuuden sattuessa seurauksena on ympäristökatastrofi.

Nuorisoneuvosto ei ole valmis uhraamaan Saamenmaan ainutlaatuista luontoa. Lähes missään muualla maailmassa luonto ei ole säilynyt edes tässä kunnossa. Nuorisoneuvosto painottaa, että alueella ikiajat olleille elinkeinoille on taattava niille kuuluva asema ja kunnioitettava paikallisten ihmisten olemassa olevia töitä ja työpaikkoja. Nuorisoneuvosto kysyy saamelaiselinkeinojen osalta, ymmärtävätkö päättäjät kyseessä olevan ihmisten työ ja toimeentulo, eikä mikään vapaa-ajan harrastus? Saamelaisten perinteisille elinkeinoille, kuten kalastukselle, poronhoidolle ja käsitöille on välttämätöntä säilyttää puhdas ja terve luonto, jota hoidetaan ja käytetään kestävällä tavalla. Nuorisoneuvosto kysyy, ovatko luonnonsuojelu ja kestävän kehityksen periaatteet arvoina unohtuneet?

Saamelaisalueella nuorten poismuutto on jo entuudestaan suuri ongelma. Millaisen kuvan valtio antaa nuorelle elämänvalintojaan pohtivalle – niin saamelaiselle kuin suomalaisellekin – poronhoitajanuorelle poronhoidon arvostuksesta, jos saamelaisen poronhoidon kannalta näin tärkeitä hankkeita suunnitellaan kuulematta lainkaan poronhoitajia? Radan rakentaminen vaikeuttaisi nuorten tulevaisuutta jatkaa poronhoidossa jakamalla laidunmaat useassa paliskunnassa lisäten nuorten poronhoitajien psyykkistä kuormaa. Ruotsin puolen Saamenmaalla tämä on ollut havaittavissa lisääntyneinä itsemurhina. Nuorisoneuvosto ei halua joutua suremaan enää yhtäkään itsemurhan tehnyttä saamelaisnuorta ja toivoo valtion huomaavan radan rakentamisen tai jopa sen suunnittelun vaikutuksen psyykkisten ongelmien syntyyn. Assimilaatiopolitiikka on jo entuudestaan aiheuttanut ja aiheuttaa saamelaisnuorille psyykkisiä ongelmia, joita ei ole varaa ottaa lisää.

Liikenneministerin ja joidenkin Lapin kansanedustajien puolelta on kuultu vakuuttelua, että Jäämeren ratahanke tulee hyödyttämään koko Lappia ja Suomea ja että se voidaan tehdä ilman vahinkoja porotaloudelle. Eikö ministeriö usko itse tilaamaansa selvitystä, jossa rata nähdään “tiedossa olevaan kuljetustarpeeseen nähden hyvin kustannustehottomana investointina” ja jolla tulisi olemaan “poronhoitoon suoria ja välillisiä vaikutuksia”? Miten rata voidaan tehdä ilman vahinkoja porotaloudelle, vaikka suunnitelmasta selviää sen jakavan laidunmaita? Onko virkamiehille, poliitikoille ja Saamelaiskäräjille annettu tarpeeksi aikaa ja selvityksiä perehtyä asiaan kannan muodostamiseksi?

Toisin kuin usein julkisuudessa esitetään, jo nykyiset rautatiet aiheuttavat vaikeuksia poronhoidolle ja toteutuessaan Jäämeren rata tulee toistamaan samaa kaavaa. Ongelmia ovat esimerkiksi seuraavat:

1. VR ei ole Paliskuntain yhdistyksen vaatimuksista huolimatta halunnut aidata nykyisiä rautateitä tai rakentaa ylityspaikkoja poroille, vaan maksaa mieluummin vuosittain 200–400 junan alle jäävän poron edestä vahingonkorvauksia poronhoitajille. Poronhoitajan tehtävä ei ole kasvattaa karjaa junan alle, vaan ennen kaikkea ihmisten ruoaksi. Kuinka Jäämeren rantaan saakka rakennettava junarata olisi helposti aidattavissa, jos edes nykyistä 500 kilometrin pätkää ei saada aidattua tai muuten suojattua poroja junilta? Norjassa ja Ruotsissa uutisoidaan joka vuosi junien ja porojen kolareista, jotka vievät kymmenien porojen hengen kerralla.
2. Aitaaminen ja satunnaisten ylikulkujen rakentaminen eivät myöskään ratkaise ongelmaa poronhoidon kannalta. Pohjoisissa paliskunnissa, joita ratalinjaus selvitysten mukaan halkoisi pahiten laidunmaita, harjoitetaan laidunkiertoon perustuvaa porotaloutta. Sen kannattavuus perustuu laidunalueiden luonnolliseen ja kestävään käyttöön, jossa poroja paimennetaan tietyillä kesä-, kevät-, talvi- ja syyslaitumilla, eivätkä porot ole samoilla laitumilla liian pitkää aikaa. Porot eivät vaeltele sinne tänne vapaasti paliskunnan alueella, vaan poronhoitajat paimentavat niitä paliskunnittain tai pienemmissä tokkakunnissa seuraten, missä laidun sen kestää. Tilanne elää jopa vuosittain luonnonolosuhteista riippuen. Jos kesä- ja talvilaidunalueiden tai muiden laidunalueiden väliin tulee junarata, on laidunkierto pilalla. Poroja siirrettäessä laitumilta toisille ne on usein koottu suuremmiksi tokiksi, jolloin jopa monta tuhatta poroa voi olla samaan aikaan “ylittämässä” rautatietä. Lisäksi näitä ylikulkuja tulisi olla miltei joka kilometrin välein, jotta ylitys onnistuisi eikä vasoja kantavia vaatimia joutuisi paksun lumen aikaan turhaan liikuttamaan ylimääräisiä matkoja ylikulkujen luo. Vaikka radan ylitys periaatteessa onnistuisikin, menettää porotalous enemmän kuin vain parinkymmenen metrin levyisen radan verran laidunmaata. Lisäksi radan viereen tulee sen koko matkalta huoltotie, joka osaltaan leventää rataa varten tarvittavaa aluetta.

Ministeriön tilaamassa selvityksessä todetaan, että junaradan ja nykyisten maanteiden ja asutuksen välille jäävät kaistaleet poistuisivat laidunkäytöstä kokonaan. Rakennusvaiheessa junarataa varten tulee myös louhia valtava määrä rautaa ja muuta maa-ainesta. Tämä tullaan luultavasti kustannussyistä kaivamaan lähimaastosta, mikä edelleen heikentää ympäristössä olevia porolaitumia. Nähdäänkö poronhoito mitättömänä elinkeinona, kun radan taloudellista vaikutusarviointia poronhoidolle ei edes tehty ratalinjauksesta päätettäessä? Ei ole mahdollista lausua, että poronhoito ja Jäämeren junarata voivat kukoistaa rinnakkain, jos toisen vaikutuksia toiseen ei ole edes arvioitu.

Inarin ja Sodankylän kuntien pohjoisosissa poronhoito on syrjäkylien yksi ainoita elinkeinoja, jotka pitää kylät elävinä ja kantavat saamelaiskulttuuria ja -kieltä vahvana. Kaikki Suomessa puhutut saamen kielet eli pohjoissaame, inarinsaame ja koltansaame ovat uhanalaisia tai erittäin uhanalaisia kieliä. Nyt kaavailtu ratavaihtoehto halkoo kaikkien näiden kieliryhmien porosaamelaisten porolaitumia. Esimerkiksi erittäin uhanalainen koltansaame on säilynyt päivittäisenä työkielenä myös saamelaisnuorilla nimenomaan poronhoitajien keskuudessa, ja kieltä on pyritty elvyttämään ja levittämään myös muille kielidomeeneille. Jos kielen ydindomeeni poronhoito katoaa, katoaa kieleltä luonnollisen käyttöareenan lisäksi runsas poronhoitosanasto ja kulttuuriperintö perinteisine tietoineen, jotka ovat kulkeneet suvuissa vuosisadasta toiseen. Nuorilla saamelaisporonhoitajilla tulee olla myös tulevaisuudessa heille Suomen perustuslaissa (731/1999) 17 § myönnetty oikeus harjoittaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisalueen saamelaisille poronhoito, kalastus ja muut elinkeinot sekä luonto ovat yhtä kuin kulttuuri. Nuorisoneuvosto painottaa, ettei poronhoito ole ainut Jäämeren radasta kärsivä elinkeino.

Kolttasaamelaisten kotiseutualueella eli koltta-alueella virtaava Näätämöjoki on tärkeä lohijoki paikallisille saamelaisille. Kirkkoniemeen vievän rautatien on tarkoitus kiihdyttää ja kasvattaa Kirkkoniemen sataman toimintaa ja tarkoituksena on rakentaa uusi satama Näätämövuonoon. Tämä lisää riskiä ympäristövahingoille Näätämövuonossa, josta Näätämöjoen lohi nousee. Jos joki ja lohi saastuvat ympäristön kuormituksen seurauksena ja kala muuttuu syömäkelvottomaksi, eivät kolttasaamelaiset tai mutkaan saamelaisryhmät voi harjoittaa enää joessa perinteistä kalastusta, kuten käpälänuotalla pyyntiä tai muuta kalastusta. Myös monia paikallisia saamelaisia kesällä työllistävä lohiturismi loppuisi Näätämöjoella. Lisäksi Näätämöjoen raakut ovat nyt jo joutuneet kärsimään Venäjän nikkelikaivoksesta tulevista kaukokulkeutumista ja Kirkkoniemen ajoittain toimivasta kaivoksesta, joka on päästänyt osittain puhdistettuja likavesiä viereiseen vuonoon. Raakkujen, jotka nykyiselläänkin vain elävät lisääntymättä Näätämöjoessa, elämä tulisi siis olemaan entistä uhatumpi.

Rautatiestä ei Kolarin kokemusten perusteella ole työllisyyttä parantavaa vaikutusta pitkällä aikavälillä. Kolarissa on elinkeinostrategian 2012–2020 mukaan ollut kymmenen vuotta Lapin korkeimpia työttömyyslukuja, vaikka Kolarin kuntaan kulkee rautatie. Voidaan todeta, ettei Jäämeren ratakaan parantaisi sen varrella olevien alueiden työllisyystilannetta pitkällä aikavälillä, koska rataa käytettäisiin Kolarin tavoin kaivosteollisuuden tuotteiden kuljettamiseen etelään tai Kirkkoniemen satamaan. Liikenneministeriön selvityksen mukaan radan suurin kuljetuspotentiaali olisi juuri kaivosteollisuuden tuotteet. Kaiken lisäksi radan geopoliittisen sijainnin vaikutuksia ei ole perusteellisesti selvitetty eikä otettu huomioon turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa; läheisyydessä sijaitsee Venäjän raja ja Venäjän päälaivaston satama. Nuorisoneuvosto on hyvin huolissaan Kuolan saamelaisilta saaduista tiedoista, kuinka Venäjällä Norjan ja Suomen rajan läheisyydessä varustetaan aluetta sotilaallisesti sekä järjestetään suuria sotaharjoituksia.

Nuorisoneuvosto ehdottaa, että linjauksen kannattamattomaksi paljastaneen selvityksen, laittoman menettelytavan sekä vahvan vastustuksen vuoksi liikenne- ja viestintäministeriö käynnistää ratavaihtoehtovalintaprosessin uudelleen, selvittää puolueettomasti ja perusteellisesti kunkin ratavaihtoehdon vaikutukset saamelaiskulttuuriin, saamelaisten perinteisiin elinkeinoihin, saamen kieliin, saamelaisten kotiseutualueeseen, työllistymiseen ja ympäristöön sekä käynnistää hyvän menettelytavan mukaiset neuvottelut Saamelaiskäräjien kanssa. Nuorisoneuvosto voi mielellään osana Saamelaiskäräjiä auttaa liikenne- ja viestintäministeriötä lisäämään puuttunutta vuoropuhelua sekä ymmärrystä saamelaiselinkeinojen ja -kielten merkityksestä saamelaisille.

Risten Mustonen, nuorisoneuvoston puheenjohtaja

Kaisa Tapiola-Länsman, nuorisosihteeri

Nuorisoneuvoston kokouksen 2/2018 asettama työryhmä päätti avoimesta kirjeestä 13.4.2018

Lataa kirje PDF-tiedostona.