Sääʹmteʹǧǧ paʹlǩǩad ǩeässa 2018 ǩieʹsstuâjjlaid aanar-, nuõrtt- da tâʹvvsääʹmǩiõl mättmateriaaltuõjju. Vuäitt še ooccâd ǩieʹsstuõjju harjjtõõllʼjen, jõs ij leäkku õuʹddel leämmaž tuejast Sääʹmteeʹǧǧest. Harjjtõõllâm mäinnan lij, štõ mättʼtõõtti vuäǯǯ jiijjâs škooulâst harjjtõõllâmtuärjjõõzz.

Jõs leäk perstum põrggâd ǩieʹsstuejaid Sääʹmteeʹǧǧest, di vuõlttâd frijj ooccmõõžž 15.2.2018 mõõneeʹst addrõʹsse info@samediggi.fi.

Sääʹmnuõri čeäʹppvuõđpeiʹvv lij Aanrest 12.4.2018 da teeʹmmen liâ musikk da tubettem. Obb šõddmõõžž teeʹmmen lij Nuõrr kuʹlttuur -teeʹm mieʹldlanji ”Jiõččan jiõnn”.

Mikkelist 25.-27.5.2018 jäʹrjsted Nuõrr Kulttuur šõddmõš SOUNDS, koozz sääʹmnuõri eeʹttǩeeid vaʹlljee Aanrest.

Eeʹǩǩ 2018 lij Sääʹmteeʹǧǧ 22. tuåimmâmeeʹǩǩ da leäʹp vaalpââʹj 2016-2019 kõskkrääʹjest.

Šiõǥǥ lookki,

ko eeʹǩǩ vaajtââvv, ǩeäzzam õʹhtte eʹpet måtam jurddjid ođđ eeʹjj ooudpeäʹlnn. Eeʹǩǩ 2018 lij Sääʹmteeʹǧǧ 22. tuåimmâmeeʹǩǩ, da leäʹp vaalpââʹj 2016-2019 kõskkrääʹjest.

Hyvä lukija,

vuoden vaihtuessa vedän yhteen jälleen joitakin ajatuksia uuden vuoden edellä. Vuosi 2018 on Saamelaiskäräjien 22. toimintavuosi, ja olemme vaalikauden 2016-2019 puolessa välissä.

Olen erittäin huolestunut Suomen tämän hetkisestä tilanteesta vihapuheineen. Ilmapiiri on koventunut entisestään paitsi Suomessa, myös Pohjoismaissa ja muualla maailmassa. Tämä on hyvin tuomittavaa. Koventuneet puheenvuorot heijastelevat siirtymistä tekoihin. Olemme valitettavasti myös todistaneet, kuinka demokratian eteen työtä tekevien henkeä uhkaillaan niin suomalaisessa kuin saamelaisessa yhteiskunnassa. Viimeisimpänä todistimme, kuinka suomalaisen presidenttiehdokkaan kotirauhaa rikottiin. Nämä teot eivät saa normalisoitua, koska muutoin olemme menettäneet tärkeimmän ytimen niin suomalaisesta kuin saamelaisestakin yhteiskunnasta. On meidän kaikkien vastuulla huolehtia, että käynnissä olevat väkivallan teot pysäytetään ja kytevät sammutetaan.

Haluankin muistuttaa, että marraskuussa 2016 saamelaisasioista vastaavat ministerit ja Saamelaiskäräjien puheenjohtajat kokoontuivat Tukholmassa ja totesivat olevansa huolestuneita siitä, että monet saamelaiset kokevat rasismia ja syrjintää. Erityisen vakavaa se on, kun se kohdistuu lapsiin ja nuoriin. Ministerit ja Saamelaiskäräjien puheenjohtajat totesivat lisäksi, että historian syrjivät rakenteet liittyvät saamelaisten tänä päivänä kohtaamaan rasismiin ja syrjintään. Ministerien ja Saamelaiskäräjien puheenjohtajien tulisi tehdä työtä lisätäkseen tietoisuutta sekä menneiden aikojen että tämän päivän rasismista ja syrjinnästä.

Olen varovaisen toiveikas, kun Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa haetaan parhaillaan toimintamallia totuus- ja sovintoprosesseista. Prosessi on aloitettu Ruotsissa jo aiemmin ja nyt prosesseja aloitellaan rinta rinnan Norjassa ja Suomessa. Toivon, että vuonna 2018 prosessit etenisivät konkreettisiksi toimiksi ja että prosesseilla olisi myös rajat ylittäviä osioita. Kuitenkin totuus- ja sovintoprosessin voi käynnistää vain kerran. Painotan, että saamelaisilla, saamen kielten puhujilla sekä saamelaisen kulttuurin kantajilla ei ole varaa prosessien epäonnistumiseen. Mikäli saamelaisten historiaa ja sen johdosta tänäkin päivänä esiintyvää rakenteellista syrjintää ei tehdä näkyväksi ja näin pysyväksi osaksi kansallista itseymmärrystä, ja valtion ja saamelaisten tulehtuneita välejä saada korjatuksi, joutuu Suomen valtio kantamaan vastuun ei pelkästään saamelaisten tulevaisuuden sammuttamisesta mutta myös yksittäisten saamelaisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tilasta.

Toimintaympäristö näyttäytyy entistä vaikeammin ennustettavana ja nopealiikkeisempänä. Erityisenä huolen aiheena on Saamelaiskäräjien laajentuneen tehtäväkentän luoma resurssipula. Tehtävien moninaistuminen sekä määrän lisääntyminen eivät vastaa Saamelaiskäräjien todellisia toimintaedellytyksiä, ja erityisesti henkilöstön työssä jaksamisen ja työhyvinvoinnin osalta liikutaan riskirajoilla. Poliittisen työn vahvistamiseen tulisi myös pystyä vastaamaan. Tilanteen parantamiseksi tarvittaisiinkin pikaisesti lisäresursseja, sillä monien saamen kieliä, kulttuuria ja perinteisiä elinkeinoja koskevien kysymysten ratkaisu ei odota. Saamelaiskäräjien tavoitteena on saavuttaa haastavassa tilanteessa sekä taloudellinen että henkilöresurssien tasapaino, joka mahdollistaa toiminnan ylläpidon, kehittämisen ja jopa sen laajentamisen.

Vuonna 2018 painotetaan merkittävien saamelaisia koskevien asioiden edistämistä. Asioiden, jotka ovat saamelaisten tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeitä. Saamelaiskäräjien vaalikauden keskeisin pitkän tähtäimen tavoite on saamelaisten itsemääräämisoikeuden kehittäminen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tärkeässä asemassa on kansallisen lainsäädännön, erityisesti saamelaiskäräjälain uudistaminen. Saamelaisten kieltä ja kulttuuria koskevan itsehallintoaseman ja itsemääräämisoikeuden kehittämiseksi on kuitenkin tehtävissä paljon myös jo olemassa olevan, velvoittavan lainsäädännön puitteissa. Merkittävässä asemassa tällöin ovat erilaiset Saamelaiskäräjien ja Suomen valtion sekä kuntien ja muiden viranomaisten yhteistyön muodot. Merkittävässä asemassa on myös, miten olemassa olevaa lainsäädäntöä sovelletaan esimerkiksi saamelaisten ja Saamelaiskäräjien osallistamiseen sellaisten hankkeiden valmistelussa, joilla on merkitystä saamelaisille alkuperäiskansana muun muassa saamelaiskäräjälain 9 §:n mukaisten neuvotteluiden kautta.

Saamelaiskäräjät ja oikeusministeriö ovat yhteistyössä valmistelleet soveltamisohjeen saamelaiskäräjälain 9 §:n mukaisen neuvotteluvelvoitteen täyttämiseksi. Ohjeen keskeisenä sisältönä on, että saamelaiskäräjälain 9 §:n mukaisen velvoitteen täyttämiseksi ei riitä pelkkä yksipuolinen kuuleminen, vaan Saamelaiskäräjille on varattava todellinen mahdollisuus aidosti neuvotella ja vaikuttaa neuvotteluiden kohteena olevaan asiaan. Tämän keskeisen periaatteen toteuttamiseksi ohje sisältää myös kriteereitä vähimmäisedellytyksiksi neuvotteluiden lähtökohtien osalta. Lisäksi nykyistä täsmällisempi neuvottelujen dokumentointi on tarpeen muun muassa siksi, että neuvottelutuloksen toteutumista voitaisiin paremmin seurata jälkikäteen.

Jotta velvoitteen tarkoitus pystyttäisiin toteuttamaan tehokkaasti, on myös odotettavissa, että saamelaiskäräjälain 9 §:n neuvotteluiden määrää on kasvatettava nykyiseen tasoon nähden. Tämä edellyttää myös riittävien resurssien osoittamista Saamelaiskäräjien käyttöön neuvotteluvelvoitteen toteutumisen edellytyksistä huolehtimiseksi. Samaan aikaan eri selvitykset ja raportit kertovat saamelaisten aseman, saamen kielten, kulttuurin ja elinkeinojen hälyttävästä tilasta sekä pikaisien ja huomattavien toimenpiteiden tarpeesta.

Vuoden 2018 yksi akuuteimmista toimista on pysyvän rahoituksen varmistaminen saamen kielen ammatti- ja resurssikeskuksen Saamen Kielikaltion (saamen kielillä Sámi Giellagáldu, Säämi Kielâkäldee, Sääʹm Ǩiõllkaʹlddi) toiminnan jatkumisen turvaamiseksi. Kielikaltio on toiminut 1.8.2015 alkaen ammatillisena asiantuntijaelimenä hankkeen muodossa. Se tarjoaa kieliapua sekä neuvoo saamen kielten käyttöön liittyvissä asioissa. Terminologiatöiden ja normituksen lisäksi keskuksen tehtäviin kuuluu myös kielenhuolto, tiedon jakaminen saamen kielistä sekä niiden ammatillisista kysymyksistä. Yhdeksästä saamen kielestä on mukana etelä-, luulajan-, pohjois-, inarin- ja koltansaamen kielet. Tällä hetkellä pysyvä rahoitus on varmistunut Ruotsin ja Norjan osalta. Saamelaiskäräjät odottaa Suomelta vastaavia toimenpiteitä.

Vuosi 2017 on ollut merkkipaalu; se oli Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden juhlavuosi sekä saamelaisten 100-vuotisen rajat ylittävän poliittisen yhteistyön juhlavuosi. Sata vuotta on lyhyt aika. Sille erikoista on ollut pitkään kestänyt vakaus, taloudellinen kehitys ja sitä kautta saavutettu hyvinvointi. Kääntöpuolena on ollut, että Suomella on ollut kova tarve rakentaa yhdenmukaista valtiota. Tarve korostaa Suomen yhtenäisyyttä on vienyt huomion alun perinkin monikulttuuriselta ja monikieliseltä Suomelta. Tämä tulisi muistaa ja tehdä aktiivisia tekoja moninaisuuden vahvistamiseksi. Esimerkiksi Suomessa puhutaan kahta erittäin uhanalaista kieltä, inarin- ja koltansaamea, joiden tulevaisuuden turvaamiseksi tulee tehdä viisaita, kauaskantoisia päätöksiä pikaisesti.

Huomion arvoista on, että yhä vieläkin on maailmanlaajuisesti harvinaista, että alkuperäiskansoilla on oma parlamentti. Suomi on ollut Pohjoismaistakin edelläkävijä, kun vuonna 1973 perustettiin Saamelaisvaltuuskunta, jonka parlamentaarista työtä Saamelaiskäräjät jatkoi vuonna 1996. Vaikka saamelaisten itsemäärääminen ei ole toteutunut siinä mittakaavassa kuin olisi ollut ja edelleen on tarve, on Suomi halunnut perustaa tunnustamalleen alkuperäiskansalle parlamentin. Nyt Suomen tulisikin muistaa se tavoite, joka saamelaisten parlamentille on yhdessä saamelaisten kanssa ajateltu olevan.

Saamelaisten parlamentin on määrä toimia tulkkina ja asiantuntijana Suomen valtiolle saamelaisia koskevissa kysymyksissä, jotta turvataan päätösten oikeasuuntaisuus minimoiden mahdolliset negatiiviset vaikutukset. Pidän erittäin huolestuttavana päinvastaista kehitystä Saamelaiskäräjien ja valtion välillä keskeisimmissä kysymyksissä, joissa saamelaiskulttuurin pohjaa vähä vähältä murennetaan. Saamelaiskulttuurin pohja on puhdas ja terve luonto. Saamelaisten perinteinen luonnonresurssien käyttö perustuu kestävyyteen. On pidetty huolta siitä, että huomenna, ensi vuonna, kolmen sukupolven päästä on luonnonresursseja käytettävänä. Saamelaisten perinteisen kalastuksen kieltäminen virtaavissa vesissä on esimerkki päätöksestä, joka ei ole oikeasuuntainen ja jonka negatiivisia vaikutuksia ei ole minimoitu. Valtion asettaman kalastuksen laillisuuden ja saamelaisten oikeuskäsityksen välillä on kuilu, joka ei voi enää syventyä.

Lopuksi haluan tuoda esille sitä monialaista työtä, jota Saamelaiskäräjät tekee. Tämä työ on usein näkymätöntä mutta merkittävää. Yleensä parlamenttien rooli on mahdollistaa tämänkaltainen toiminta muiden toteuttaessa käytännön työt, mutta Saamelaiskäräjät on tässäkin suhteessa rakenteellinen poikkeus: Saamelaiskäräjät muun muassa laatii oppimateriaalia kolmella saamen kielellä, neuvoo saamen kielten käyttäjiä, kehittää saamen kielten terminologiatyötä, tekee edunvalvontaa esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja koulutuksen osa-alueilla sekä kehittää palveluita ja suunnittelee koulutuksia. Tämä ei olisi mahdollista ilman laajaa tukea saamelaisyhteisöltä.

Kiitän hyvästä yhteistyöstä Saamelaisneuvostoa, Kolttien kyläkokousta kolttaneuvostoineen, saamelaisyhdistyksiä, saamelaisten kotiseutualueen paliskuntia sekä yksittäisiä saamelaisaktiiveja. Lisäksi kiitän kuluneesta vuodesta kaikkia sidosryhmiä ja toivotan menestystä vuodelle 2018!

Inarissa
Tiina Sanila-Aikio
puheenjohtaja